Kirjahyllyn reality check

Luen oikeastaan tosi vähän. En melkein ollenkaan. Sen myöntäminen tuntuu vähän häpeälliseltä. Mielessä kummittelee Jörkka, joka sanoo: lukeminen kannattaa aina. Olen ruutujen orja, keskittymiskykyni omakätisesti rapauttanut puhelinapina.
 

Lisää Ajit Johnsonin postereita täällä
 

Yllätys yllätys, ei minulla ollut paljoa kirjojakaan. Lastenkirjat Ronjaa ja Narniaa lukuunottamatta ovat jääneet lapsuudenkodin kirjahyllyyn, sillä siskontytöt lukevat niitä kylässä ollessaan todennäköisemmin kuin minä.

Kirjojen karsinta oli lyhyt homma ja tapahtui tällä ajatuksella: pois ilman huonoa omaatuntoa ne, joita en ole lukenut enkä rehellisesti sanottuna tule lukemaankaan, sekä ne jotka olen lukenut, mutta en tule lukemaan uudestaan (ja jos lukisinkin, saan kirjan jostain kyllä lainaan).

Jäljelle jäi yksi, siisti rivi lempikirjoja ja joitain kiinnostavia kirjoja, jotka oikeasti saatan vielä lukea.