Eleganssia 1940-luvulta

 

Hyvät naiset ja herrat,

saanko esitellä 1940-luvun tyyliaarteen isoäitini kirjahyllystä, edellisessä postauksessakin mainitun Jokaisen naisen kirjan. Tämä ei olekaan pelkkä pukeutumisopas. Kirjassa perehdytään sekä elämän sosiaaliseen että esteettiseen puoleen. 

Painos on samalta vuodelta, jolloin mummoni meni naimisiin. Osittain se on hyvin ajaton ja neuvoo kohteliasta käytöstä myymälöissä ja julkisissa liikennevälineissä, ja muutenkin sellaista yleistä huomaavaisuutta aina ja kaikkialla. 

Porvariston hillittyä charmia, heitti äiti.

Hmm, hillittyä todellakin.
 

Aaaaa vilahtiks multa polvi apuaaa.

 

Ravintola-asiointiin liittyvistä ohjeista riemu vasta repesikin:

”Viinit herra luontevimmin määrää itse. Kuitenkin on kysyttävä, haluaako nainen ryypyn vai coctailin”.

Harmi, ettei ryypyllä ehkä enää nykypäivänä ole niin hienostunutta kaikua. Ehkä otankin sanan uusiokäyttöön. Maistuisiko teille ryyppy vai kenties gin tonic? Ai pahus, melkein unohdin: eihän naisen pidä tuommoisia kysellä, kun herrat hoitaa tällaiset asiat luontevimmin.

Edellisen kaltaiset neuvot eivät ehkä ole ihan tätä päivää, mutta jotkut ongelmat ovat kyllä ikuisia:

 

 

Terveisiä vaan kaikille futisfaneille, jotka mökää ikkunan alla aina matsien jälkeen. Musta fanikulttuuri on tosi jees, mutta kyllä nyt puolenyön jälkeen arkena sais jo lopettaa sen jumalattoman autoista tööttäämisen. Eikä tarttis mukiloida mun fillarin takarengasta kieroon kiiitooooosh.

   

EDIT 11:55. Mun pyörää ei muuten enää mukiloidakaan. Se on pöllitty yön aikana. Tähän voitte kuvitella rumia sanoja, katkeraa valitusta ja toivomuksia karmasta.