Kuinka olla hankkimatta lisää tavaraa raivatun tilalle?

Tavaraa kannattaa raivata ajatuksella.

Tavaran vähentämisessä ja järjestämisessä ei ole mitään järkeä, jos sen tekee hankkiakseen tilalle uutta. Raivatessaan kannattaa miettiä, miksi minulla on tämä kaikki.

Omat kulutustottumukseni ja niiden muutokset olen hoksannut tavararyhmittäin.

En ole koskaan ollut hardcoreshoppailija, mutta vaatetta riittää silti. Homma meinasi eskaloitua, kun pääsin halvan, käytetyn vaatteen äärelle muun muassa fb-kirppiksillä. Vasta vaatekaapin raivauksen jälkeen pysähdyin ihmettelemään myös tätä shoppailun viherpestyä muotoa. Kootut tekosyyt olivat:
 

Oon aina halunnut tällaisen kunnollisen bleiserin. Kyllä naisella pitää yks jakku olla, eikä se edellinen ollut niin hyvä.
Eikä pidä olla yhtään mitään. Se edellinen muuten kiristi hartioista ja niin kiristää muuten tämäkin.

Mulla on jo monta mustaa mekkoa eli käytän niitä paljon (paitsi niitä kolmea), joten tääkin tulee tarpeeseen.
Tarve-sanan hirvittävää väärinkäyttöä.

Tää on piristävä ja magee. Vähän vaihtelua.
Et käytä kuitenkaan, koska tunnet olosi mukavammaksi jo hyväksi havaituissa jutuissa.

Muoti kiinnostaa. Niinkun harrastuksena.
Tätä en ole yrittänyt enää vuosiin, koska suurimman osan ajasta minusta näkee kyllä kilometrin päähän, että eikä kiinnosta.

 

En myöskään enää ”harrasta” kosmetiikkaa. Lopetin jatkuvan alennusten kyttäämisen. Pyrin ostamaan lähinnä hyväksi havaittuja vakituotteita, enkä juuri muuta. Jos haluan kokeilla jotain uutta, selaan netistä tuotearvioita ja harkitsen, mitä ostan. Varastoon kannattaa ostaa ainoastaan kovan kulutuksen tuotteita, kuten hammastahnaa ja suihkusaippuaa, jos niitäkään.

Entäs kodintavara? Asuin aiemmin solussa, eikä yhtä huonetta ja pinttyneen likaista yhteiskeittiötä päässyt hirveästi sisustamaan. Lyödessäni hynttyyt yhteen miehen kanssa heräsi sisälläni maaninen pesänrakentaja. Käytin sisustamiseen aikaa ja rahaa, vaikka ostin käytettyä ja alennuksella. Jokin kuitenkin mätti koko ajan, ja sehän oli tavaran määrä. Nyt asioilla alkaa viimein olla oma paikkansa.

Mitä varten olen edes harkinnut ostavani lisää kaitaliinoja tai maljakoita? Olen varmaan yrittänyt olla jotenkin aikuinen ja tehdä vähän niin kuin kotona vanhempien luona, missä on joulupöytäliinoja ja monta päiväpeittoa. Ei minulla tarvitse olla vielä näitä kaikkia. En tiedä tarvitseeko koskaan, mutta ei ainakaan vielä.

Sitä jakkuakin käyttää jossain rinnakkaismaailmassa muija, jolla on huoliteltu tukka ja joka jaksaa kulkea koko päivän korollisissa nilkkureissa. Se en muuten ole minä, ja se on ihan okei.

Pienellä uudelleenohjelmoinnilla tämä kaikki muistuu mieleen toivottavasti myös silloin, kun ostoimpulssi iskee.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *