Kun leikkuulaudat oli puuta ja pannut rautaa

Viillellyt muovileikkuulaudat ja naarmuiset teflonpannut on meillä jo aiemmin päivitetty pitkäaikaisempiin ystäviin. Teflonit täytyy silloin tällöin uusia, valurauta on hoidettuna elämänkumppani.

Raivaukseni ulottui keittiökaapin perukoille jääneisiin tarvikkeisiin. Kierrätykseen lähti iso kenkälaatikollinen tilpehööriä. Meillä on ihan riittävästi kauniita sekä käytännöllisiä astioita, joten pois laitettiin muun muassa:

  • Parittomaksi jääneet Ikean viinilasit ynnä muut jämälasit. Näitä on säästelty sitä varten, että jos meille joskus tuleekin isompi porukka juhlimaanmutta ei meille ei edes mahdu niin isoa porukkaa, joka käyttäisi kaikkia meidän laseja.
  • Paahtoleipäpihdit, jotka ostin Habitatista kierreltyäni siellä ensin tunnin huvikseni. Ihan surkeat.
  • Vaaleanpunaiset söpöt kahvikupit asetteineen, jotka bongasin kirpparilta 17-vuotiaana. Niiiin söpöt!! Käyttökerrat laskettavissa yhden käden sormilla.
  • Sipulisilppuri, miehen. Ei ole ollut käytössä varmaan pariin vuoteen. Veitsi ja leikkuulautakin on keksitty.
  • Salaattiottimiin mätsäävä alunen, miehen. Kuka ylipäätään törkkää salaattiottimet muualle kuin saldekulhoon?

Irtotavaroita oli helppo karsia. Eri asia onkin, miten säilötään esimerkiksi miehen muumimukikokoelma.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *