Muistorikkaista vaatteista luopuminen

Konmari-systeemissä tavarat käydään läpi tavararyhmittäin eikä esimerkiksi huoneittain. Marie Kondo neuvoo aloittamaan helpoimmasta ja käymään ensimmäisenä läpi vaatteet, eikä esimerkiksi valokuvia tai muita muistorikkaita ja tunnepitoisia tavaroita.

Mutta liittyyhän vaatteisiinkin muistoja! Esimerkkinä koko raivaukseni aloittaneet Minna Parikan kengät: löysin ne tuoreena abina Helsinki10-liikkeestä, viimeinen pari ja minun koossani. Soitin äidille: ”Niin jos mulle ei ostettaiskaan sitä pyörää 18-vuotislahjaksi. Vaan nää kengät.”

Ihminen muuttuu. Nykyään en enää jaksaisi punata huulia kouluun enkä kipsutella koko päivää yhdeksän sentin koroissa. Valitsisin mielummin fillarin kuin korkkarit.

Muita vaikeasti luovutettavia vaatteita olivat lukioaikojen paras bilerotsi ja mekko, joka oli päälläni uudenvuoden bileissä, joissa tapasin tuon tyypin, kenen kanssa olen nyt lähdössä maailmalle.

Näiden vaatteiden kohdalla fiilistelin hetken asioita, joita ne nostattivat mieleeni (krapulaista kauppakierrosta lukioristeilyllä Tukholmassa sekä ensimmäistä, muttei valitettavasti viimeistä kertaa, kun rohkenin tarttua Singstarissa Aretha Frankliniin.)

Sitten viikkasin ne pois-pinoon.

Minulla on nuo muistot joka tapauksessa, ja niistä uudenvuoden juhlista muistojen lisäksi kokonainen ihminen kanssani tässä hetkessä.

Ja Aretha.