Hollannin alkeet haltuun
Aloitin muuten kielikurssin. Jes, tästä se lähtee!
Meidän parinkymmenen ihmisen kurssilla aloitti 17 eri kansallisuutta viideltä eri mantereelta. Olen kuulemma opettajamme ensimmäinen suomalainen opiskelija koskaan.
Belgiassa on kolme virallista kieltä: etelässä puhutaan ranskaa, pohjoisessa hollantia, ja saksaa puhuu alle prosentti väestöstä. Naturligt näin pohjoisen asukkina aloitin hollannin opiskelun. Puhekieli on Belgian omia murteita, ja esimerkiksi Antwerpenin puhetapa on kuulemma hyvin omaleimainen, lucky me.
Etukäteen jännitin eniten lausumisen vaikeutta, mutta onneksi kuulen kieltä töissä.
Sillä vain on oma sivuvaikutuksensa. Omaksun vissiin ihan huomaamattani paikallista murretta työkavereilta. Kun toisella tunnilla opettelimme numeroiden ääntämistä, opettaja korjasi mun lausumista neutraalimmaksi, koska äänsin kuulemma vähän antwerpeniläisittäin.
Wablieft? Opin just sanomaan numerot ja nytkö väännän jo murteella? Vähän niin kuin joku oppisi puhumaan suomea alusta alkaen turuksi.
Aloin myös katsomaan paikallista Arvostele mun illallista, koska siinä on murteiden takia tekstitykset. Ainakin ruoka-aiheinen sanasto karttuu tehokkaasti, ja samalla näkee väläyksiä belgialaisesta ruokakulttuurista. (Ja sehän kulkee varsin tuttuja ja turvallisia teitä. Kanaa. Perunaa. Stoofvleesiä. Kroketteja. Lisää kanaa. Kvinoa, mitä se on, en oo koskaan kuullutkaan?)
