Ei hätää, en ole täysin hurahtanut. Innostua saatan helpostikin, mutta sellainen syvä hurahtaminen asioihin… Hrrrr.

Olen vilkuillut Konmarista käytävää keskustelua, ja eniten sapettaa sen kauhistelu, että miten Kondo kuulemma kehottaa heittämään hyvää tavaraa surutta roskikseen. ”Siinähän käsketään heittämään tavaraa pois eli ROSKIIN! Älytöntä!”

En muista missään kohtaa kirjaa puhuttaneen tavaroiden roskiin heittämisestä. Pois heittämisestä kylläkin, mutta eikö ihmiset jaksa ajatella itse yhtään? Kierrätä vaan ne kamppeesi, ole hyvä.

Tavarasta pikaisesti eroon pääseminen tuntuu kyllä vapauttavalta. Oi, tilaa! Senhän takia raivaus on aloitettu?

Minusta ihminen on kuitenkin jollain tasolla velvollinen kierrättämään tavararöykkiönsä, jos on sellaisen itse haalinut. Roska on roskaa, enkä toivo, että ihmiset kärräävät kirppispöydät täyteen likaista lumppua. Oikeasti käyttäkelpoiset tavarat on eri juttu.

Teet palveluksen myös itsellesi. Kun joutuu pikkuisen käyttämään aikaa ja vaivaa tavaran eteenpäin saamiseksi, ei välttämättä tee mieli heti lisää tilalle.

Nyt kun tämä roskisdebatti on kuitattu, niin päästään itse kirjaan.

Tai siis siihen, miten minä sen koin. Jos unohdetaan pahimmat hihhuloinnit tavaroiden tunteista, niin olen monissa asioissa samoilla raiteilla kuin Kondo. 

Kirjan alussa Kondo kehottaa visualisoimaan, millaista elämää haluat elää ja minkä takia. Kirjan tausta-ajatus on, että kotisi järjestämällä järjestät elämäsi. Sukkien viikkaaminen ei ole itsetarkoitus, vaan henkisen tilan luominen, mahdollisuus hengittää ja tehdä niitä asioita, joista löytää onnellisuutta.

Minä tykkäsin ennen kirjoittaa ihan huvikseni. Kun kelasin unelmakotiani, ajattelin lopulta paikkaa, jossa kirjoittaisin.

En tiedä, onko kodin siivoaminen mikään patenttiratkaisu, mutta tuskin ylimääräisen kohinan poistaminen hallaakaan tekee.

(Lienee itsestään selvää, ettei esimerkiksi tiskiharjan kohdalla tarvitse pohtia, miksi minä olen tämän ostanut. Mutta varmuuden varalta: ei liene tarpeellista saivarrella välttämättömien esineiden välttämättömyydestä, koska raivauksessa on yleensä kyse tarpeettomasta tavarasta.)

Ne tarpeettomat asiat, niistä voi ottaa opikseen.