Unikeon elämää

Multa on kysytty aika monta kertaa, että miten saan ajan kulumaan täällä.

Vastaus: joutuisasti.

Päiväni ovat nimittäin lyhyempiä kuin monien muiden, koska nukun paljon.

Finlayson unimuumi tyynyliina

Herään yleensä arkisin yhdeksän-kymmenen aikoihin. (Luksusta, tiedän. Mulla on tämä ihmeellisen ihana hetki elämässäni, että saan nukkua juuri niin paljon kuin tarvitsee, ja aion ottaa siitä ilon irti.)

Normaali aivotoimintani tuntuisi edellyttävän mielellään kahdeksantuntisia unia, ja todella virkeänä herään noin yhdeksän tunnin jälkeen. Odotan vanhenemista, koska kuulemma iän myötä unentarve vähenee ja voin käyttää suuremman osan vuorokaudesta johonkin muuhun. Ehkä.

Unentarve on nimittäin yksilöllistä eikä välttämättä edes riipu iästä. Viidesosa ihmisistä on vähäunisia, viideosa pitkäunisia ja loput siitä väliltä. Minä satun olemaan pitkäuninen, ja toivon vanhempana pärjääväni pikkuisen paremmin vähemmällä unella.

Kummallista tässä on se häpeän tunne, mikä tulee kaiken tämän ääneen sanomisesta. Maailma pyörii lähinnä aamuvirkkujen ehdoilla, ja minäkin pelkään leimautuvani laiskaksi ja saamattomaksi ihmiseksi, kun kerron veteleväni tällaisia yöunia.

Ihan kuin ihmisen työteliäisyyteen vaikuttaisi se, viettääkö hän vapaa-ajastaan unten mailla 7 vai 9 tuntia.

Unikeot, astukaa esiin. Saatteko nukkua tarpeeksi?

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *