On helppoa (kun) pitää ihmisistä

Olen viime aikoina miettinyt sitä, miten paljon helpommaksi elämän tekee, kun suhtautuu avoimesti ja ystävällisesti ihmisiin. Omassa elämässäni olen todennut useaan kertaan, että positiivisella ja kiltilläkin suhtautumisella pääsee helpommalla. Tarkemmin taidan tarkoittaa sitä, että kun ajattelee kohtaamistaan ihmisistä positiivisesti ja pyrkii itsekin olemaan positiivinen, välttää konflikteja, tulee hyvälle tuulelle ja saa kokea olevansa pidetty. Tämähän on itsestään selvää, voisi joku ajatella, mutta ei se välttämättä ole. Vaikka moni ajattelee olevansa avoin ja ystävällinen (mitä kliseitä), niin harva toimii säännönmukaisesti sen mukaisesti. Helposti tulee etsittyä ihmisistä vikoja ja ikäviä piirteitä ja ärsyynnyttyä turhasta. Huomattavan monella on myös tarve päästä pätemään ja todistamaan oma ajatuksensa oikeaksi huolimatta siitä, millaisen sävyn keskustelu saa. Itse taas koen, että elämä on helpompaa kun jättää osallistumatta väittelyihin, ottaa riidoissa ennemmin sivustakatselijan tai sovittelijan kuin ärhäkimmän osallistujan roolin, ja pyrkii tietoisesti olemaan ystävällinen ihmisille. Kaikille. Huolimatta ihan kaikesta. 

Uudessa työyhteisössä olen tehnyt empiiristä tutkimusta ja huomannut, että kun on avoin ja ystävällinen ja osallistuu positiivisesti, saa uusia ystäviä ja välttyy nokittelulta ja kyräilyiltä. Toki on paljon persoonasta ja temperamentista kiinni miten reagoi asioihin tai kuinka helppoa on olla sosiaalinen tai reipas, mutta paljon on myös sellaista, mitä voi itse tietoisesti tehdä ja muuttaa. Ehkäpä paras sosiaalinen ominaisuuteni omasta mielestäni on pitkäpinnaisuus tai kärsivällisyys, tai viilipyttyys, tai miksi sitä haluaakin kutsua. Tarkoitan sitä, että ei ärsyynny tai provosoidu helposti, eikä lähde mukaan väittelyihin, riitelyihin tai puolien valitsemiseen. Mielestäni se tekee elämästä huomattavasti miellyttävämpää ja stressittömämpää. Toki ymmärrän, että jotkut saavat mahdottomat ”kiksit” kipakasta väittelystä tai puolensa pitämisestä, mutta siten saattaa usein myös saada vihamiehiä tai vastustajia. Itse koen, että on parempi olla tasapuolisen korrekti kaikkia kohtaan ja pitää suhteet hyvinä moneen suuntaan kuin puolustaa omaa ajatustaan suuttumiseen asti. Varsinkin työelämässä uskon, että pidemmän päälle konflikteissa viihtyvä löytää myös niitä, jotka eivät jaksa tasaista kiihtymistä seurata. Joku voi myös sanoa tällaista konfliktienvälttelytaktiikkaa merkiksi tylsästä, hajuttomasta ja mauttomasta henkilöstä, mutta itse en vedä yhtäläisyysmerkkiä näiden välille. Olen mieluummin ystävällinen ja väittelyistä vetäytyvä kuin räiskyvä, toiset suututtava ja toiset puolelleen saava persoona. Ja uskon, että sellaista myös pidemmän päälle pidetään toivottuna piirteenä yhteisön jäsenessä. Mutta kukin tietysti luo oman tarinansa ja antaa asioille omat merkityksensä. Ja on aivan selvää, että erilaisissa yhteisöissä erilaisia ominaisuuksia arvostetaan ja pidetään toivottuina, itse puhun lähinnä sellaisesta yhteisöstä, jossa kaikki toimivat yhteisen tavoitteen eteen melkoisen selvillä pelisäännöillä ilman kilpailua.

Pointtinani tällä kertaa ehkä on se, että moni asia on helpompaa, kun valitsee olla ystävällinen ja positiivinen muita kohtaan. Se ruokkii varmasti paljon positiivisuutta muissa ja tekee asiat itselle helpommaksi. Seuraavan kerran kun huomaa ärsyyntyvänsä jostakusta henkilöstä, haastan kaikki muuttamaan ajatustaan ja miettimään, miksi ärsyttää, ja miten voisi suhtautua henkilöön positiivisemmin. Usein toisesta ihmisestä ärsyyntyminen heijastelee omia kipeitä kohtiaan tai kokemiaan vajavuuksia. Ja näissä kohtaamisissahan riittää, että on asiallisen positiivinen, kotona voi sitten vyöryttää ärsytyksensä jollekulle uskotulle, jos sellaiselle kokee tarvetta.

Voi olla, että tällaisen rauhallisen, ystävällisellä ja kiltillä luonteella varustetun ihmisen on helppo paasata, että olkaa ystävällisiä ja maltillisia, mutta väitän, että paljon on myös sellaista, mihin voi itse vaikuttaa suhtautumisessaan muihin. Kannattaa kokeilla, ja voi huomata, kuinka mukavaa voi olla, kun päättää pitää muista ja huomaa muiden pitävän takaisin kuin ilmaiseksi.