Heip!

Vuosi on lähtenyt jyrinällä käyntiin.

Kävin pitkän ja kirpeän keskustelun avomieheni kanssa omista tunnoistani eräs ilta. Ihme kyllä, puhuminen auttaa. Tein hyvin selväksi, että hänen asenteensa minua kohtaan saa mut tuntemaan oloni todella huonoksi. Vuodatin kaiken. Otin riskin. Kerroin tosissani, että tämä ei voi jatkua näin ja että mun terveys on todella vaarassa. Hän havahtui. Yhtäkkiä toinen osoittaa kiitollisuutta kaikesta jaksamisestani ja toteaa ”Jumalauta. Sä olet saanut aivan liikaa paskaa multa niskaasi.”.
Asiat ovat sen osalta enemmän kuin hyvin. 

Mutta.

Lääkitystäni nostettiin ja samaan syssyyn otettiin omasta vaatimuksestani verikokeet. Olen pitkään epäillyt, että kilpirauhasessa ei ole kaikki ookoo.
Arvot ovat siis koholla. Samana iltapäivänä kokeiden jälkeen tuli terveysasemalta viestiä kontrollikäynneistä ja tulevista verikokeista ja ja…

Mä olen tolkuttoman väsynyt. Palelen kokoajan. Hiukset tippuu päästä. Surettaa. Paino vaan nousee jatkuvasti. Lihakset särkee. Muisti pätkii. En saa nukuttua öisin.. Mitä oikeasti nyt tapahtuu?! Mieli ei pelaa eikä kehon hyvinvoinnissa ole kyllä kehumista. Peilistä tuijottaa kalpea, pöhöttynyt haamu vatsa pömpöllä. Tukka sojottaa ja silmäpussit kutittelevat polviani. Tajusin edes vetästä puolison pieruverkkarit ylleni. 

Voi itku tätä groteskia elämää.. :’D