Missä vaiheessa saa luovuttaa? Milloin voi todeta ”Nyt riittää!”? Ja mitkä ovat seuraukset jos päättää jättää leikin?Puhun töistäni nyt. Luulen, että yksikään työkaverini ei onnistu löytämään/tajua etsiä tätä blogia, joten oksennan tämän työvitutusklöntin nyt ulos! Olen nyt 1½ vuotta tehnyt rakennusalalla töitä heti valmistumisen jälkeen. Töitä on riittänyt hyvin ja monessa olen ehtinyt olla mukana, […]

Mulla on edelleen todella vahva fiilis siitä, että tämä vuosi mullistaa kaiken.. KAIKEN. Eeppistä, enkä malta odottaa. Mihin se kuivakka pessimisti katosi? Ehkä mulla on vaan pitkä maaninen vaihe.Tämä on hyvä vuosi. Odotan onnea, tasapainoa ja jotain, mitä kannan mukanani läpi tämän elämän.Mä toivon siis. Luulen olevani aika kiltti ihminen, että ansaitsisin nyt jotain mukavaa.Tää […]

On viikon vettä vihmonnutja tuossa on sen työ:on salaa kevät puhjennutkun vaihtui viime yö Kohtsiltään syttyy nurmikotranunklein kultatuohuksiinja kaikki kolkot kalliotne peittyy kukkasiin. Mut sydän vartoo, vaikenee,vain hiukan hymähtää– se kuuntelee, se katselee,mut mitään ei se nää. Kuin tuhatvuodet paikallaanse todistanut oiskun vuodet tuuppii toisiaanja häipyy ohi, pois Kuin totta vain ois sittenkinsen oma kaipaus,sen […]

Kaikkein kamalin fiilis jonka tiedän, on tyhmyydentunne. Kun tunnet, että olet täysin väärässä paikassa, väärässä seurassa, teet jotain liikaa tai et tiedä mitä tehdä. Ei hyvä. Pakenemisentarve on suuri, aivot raksuttaa. Jos voisit edes tunkea pääsi pusikkoon. Tai leikata pahvisen naamarin itsellesi, joka hymyilisi sun puolesta sitä pöhköä hymyä.

Mulla on ala-asteen luokkakokous pian. Se on saanut mut ajattelemaan lapsuutta. Niinpä ajattelin kertoa siitä hiukan. Ensimmäiset muistikuvani ovat jo vauva-ajalta isoisän hautajaisista. Oli harmaata, kosteaa. Sisko näki isoisän uurnan ja kysyi onko vaari siellä. Nökötin rattaissa ja kolme siskoani seisoi rattaiden vieressä ja katselimme vaarin hautaa. Siinä. Ensimmäinen muistikuvani ikinä. Joka muistelukerralla se haalenee […]

Siinä se nyt on! Valmistui itseasiassa jo kolmisen viikkoa sitten, mutta en jaksanut hypettää siitä enää.Kuva on One Eye Tattoon Peten ottama/muokkaama ja kopioitu Facebookista.   Ps. Sanon suoraan: tatuoiminen sattuu. Piste. Jos joku väittää muuta, kyseisellä henkilöllä on jonkinsortin egonnostatus meneillään..

Kaikkea sitä oppii itsestään ja muista.En ole ylpeä siitä miten olen kieriskellyt ikävissä tunnetiloissa viime aikoina. Olen räpiköinyt aika tummissa vesissä, mutta en ole masentunut. Tuntuu etten vain saa mistään iloa ja tyydytystä. Yritän tehdä asioita, joista olen aikaisemmin nauttinut ja viettänyt aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat pysyneet ja pysyvätkin aina elämässäni. Mutta kaipaan kokoajan […]

Vihdoin on tullut aika kun tatuointini saadaan valmiiksi eli huomenna! Ensimmäinen aika oli pari viikkoa sitten ja silloin tykitettiin mustetta nahkaan komeat neljä tuntia. Tatuoitiin siis ensimmäisellä kerralla ääriviivat, nyt on valojen ja varjojen vuoro! Tatuoijani on ihana parrakas herrasmies, joka selkeästi nauttii siitä mitä tekee. Ja kärsivällisyyttä hänellä on riittänyt minun kanssa, kun sommittelu- […]

Olipas ihanaa herätä auringonpaisteeseen sunnuntaiaamuna. Mulla on jäänyt lapsuudesta syvälle muistinystyröihin ajatus siitä, että sunnuntait ovat aina masentavia, harmaita ja hitaita! Tää aamu oli piristävä poikkeus. Paitsi että.. Makoilin sängyssä kissojeni kanssa. Mä heiluin siinä valveen ja unen rajamailla, sellaisessa ihanassa horroksessa, ajatus päässäni, ettei minnekkään ole kiire ja tässä on hyvä just näin. Kunnes […]

Hei, kuuleeko kukaan?Olen kuullut, että se ensimmäinen blogiteksti on aina vaikein. Tässä täytyisi siis esitellä itsensä ja kertoa se, mitä tällä blogilla on tulevaisuudessa tarjottavana? MinäOlen impulsiivinen naisenalku pääkaupunkiseudulta. Olen tämän talouden ainoa ihmisolento, kanssani asuu siis kaksi kissanretaletta. Luonteeltani olen hyvin ailahtelevainen ja tunteellinen hölmö, sanon usein asioita ennenkuin ajattelen TAI pyörittelen ajatuksia mielessäni […]