Kuule minua

Hei sinä eräs.

Paljon haluaisin sanoa. Paljon on tapahtunut välillämme. Ihania ja ikimuistoisia hetkiä.
Silti sanon tämän tässä, kun en muuten viitsi: Poistu. Pyyhkiydy elämästäni. Vie mukanasi päättämättömyytesi. Vie pois hektinen elämäntyylisi ja taiteesi. Jätä minut rauhaan.
Olet epäreilu. Sanot yhtä ja teet toista etkä osaa päättää saati asettua. Annat siimaa ja kun pääsen tarpeeksi lähelle, katkaiset sen niin törkeästi, että pyllähdän kovaa ahterilleni. Silloin tunnen itseni älyttömän typeräksi takertujaksi. Pelkään että puhumalla sinulle ahdistan sinua, vaikka et ole juuri sanonut mitään konkreettista, vaikka tässä vaiheessa se olisi ehkä armollista. Vihaan käyttää aikaani ja energiaa ajattelemalla sinua, vaikka se ei auta mitään. Vihaan inspiraatiotulvia, jotka johtuvat kiintymyksestäni sinuun. Vihaan tuntea itseni niin helvetin riittämättömäksi.

Minä haluan sinut. Haluan viettää viimeiset kesäyöt kanssasi tunnelmoiden meren kauneutta. Haluan keskustella kanssasi aamuyöhön. Haluaisin käpertyä syliisi yhä uudelleen, mutta varmana ettet aja minua taas tiehesi kun pelkäät minun syövän aikaasi luoda taidetta. Haluan herätä jälleen siihen että näykkäiset niskaani ja saatat minut transsiin.

Haluan sinut ja lempeän katseesi. Vihaan sitä kun olet niin helvetin tasapainoinen, järkevä, fiksu ja.. sinä. Sinä rikot minut, etkä edes huomaa sitä. Ikävintä on, ettet ole paha ihminen. Et ole sydäntensärkijätyyppiä. Olet vain niin kamalan ajattelematon ja päätön.

Poistu nyt.