Aktiviteettiloma Saariselällä part 1

Hei kaikki ihanat!

Innokkaimmat ovatkin jo kuuleman mukaan odotelleet näitä tulevia postauksia, kun pääsen viimein jakamaan Saariselän reissuni teidän kanssa. Tätä en miksikään rentoutuslomaksi voi kutsua, sillä tungettiin jokaiselle päivälle useampi aktiviteetti.

Tällä kertaa tarkoituksena oli Aksun kanssa päästä vielä pohjoisempaan kuvailemaan ja mahdollisesti tehdä muutama yhteistyö siellä. Saimme matkaseuraksi hänen vanhempansa ja suhteellisen nopealla aikataululla reissu ja majoitus olivatkin jo varattuna.

Saatiin huikea mahdollisuus kokeilla meillekin uusia aktiviteetteja, kiitos Husky&Co:n! Heiltä löytyy aktiviteetteja joka lähtöön, niin kesä- kuin talviaikaan. Näistä kaikista aktiviteeteistä me pääsimme kokeilemaan moottorikelkkailua, lumikenkäilyä, e-fatbike pyöräilyä, sekä huskyajelua. Linkkaan heidän nettisivunsa tähän, niin voit halutessasi käydä tutustumassa myös muuhun tarjontaan ja heidän toimintaansa.   https://www.huskyco.fi/fi/

Ensimmäinen kokonainen päivä aloitettiin heti aamulla huskysafarilla, jossa pääsimme itse ohjastamaan valjakkoa.  Teimme valjakon kanssa 10km lenkin vaihtelevassa ja kauniissa maastossa. Kyseessä oli ryhmälähtö, jossa lisäksemme oli 8 muuta valjakkoa. Tämä oli ihan uusi kokemus meille kaikille ja varmasti kokeilen vielä uudelleen, oli sen verran ainutlaatuista. Ennen lähtöä saimme onneksi selkeät ja hyvät ohjeistukset ongelmatilanteiden varalle, sillä meillähän niitä aina pienissä määrin ilmenee. Onneksi alkujännityksestä huolimatta olin valppaana ja huomioin  ohjeistuksen mukaisesti yllättävän  valjakon pysäyttämisen – olipa kulkupeli mikä tahansa, niin tilanteenmukainen huomiointikyky on tarpeen.

Lenkin päätteeksi pääsimme vielä rapsuttelemaan reippaita koiria ja menimme kotaan mehulle, jossa saimme kuulla enemmän tietoa huskyfarmista ja koirien elämästä siellä. Plussaa myös siitä, että farmille pääsee kimppakyydillä ja heiltä saa lainattua lämmintä vaatetta retken ajaksi. Koko paikasta ja tästä aktiviteetistä jäi todella hyvä fiilis, jopa kovempi pakkanen ja lumituisku toivat tähän Pohjoisen elämyslisän.

Seuraavan päivän pääaktiviteetti oli moottorikelkkailu. Kävimme hakemassa heti aamusta kaksi kelkkaa, joilla loppujen lopuksi ajeltiin noin neljän tunnin verran, joka tuntui sopivalta ajalta itsenäisesti aktiviteettiin tutustumiseen. Vaihtoehtona olisi ollut myös aloittelijoillekin sopiva kelkkasafari, mutta meidän aikataululle sitä ei ollut juuri kyseisenä päivänä saatavilla.

Kaksi kelkkaa riitti hyvin neljälle ihmiselle, sillä kuitenkin jokainen pääsi ajamaan, sekä nauttimaan kyydissäolosta. Kieltämättä alkuun vähän pelotti pitkästä aikaa ajella jollain muulla kuin autolla, mutta onneksi jonnekin pään syövereihin  jääneet opit tulivat pikkuhiljaa kehiin ja ajaminen onnistui ongelmitta.

Sää oli ajoittain aivan kammottava, varsinkin kun kypärän visiiri ehti jäätymään eikä nähnyt ollenkaan eteensä. Ajoimme Kaunispään huipulle kuvailemaan, mutta näkyvyys huonontui mitä lähemmäs huippua ajoi. Lumisateen lisäksi oli kova tuuli ja alaspäin tullessa tuntui kun jäätä olisi satanut vasten kasvoja. Tuli muutamat ärräpäät heitettyä ja turhautuminen ei ollut kaukana, mutta selvittiin takaisin alas muille kelkkareiteille. Adrenaliinitaso oli kuin rankan urheilusuorituksen jälkeen ja samanaikaisesti kun sää jo selkenikin, tuli tunne että olen elossa.

Itsellä kyllä moottorikelkkakuume, sekä ajovarmuus kasvoi hurjasti tämän jälkeen, ja ehkä jopa seuraavalla kerralla luottamus omiin ajotaitoihin on entistä paremmalla tasolla.

Täysin uutena tuttavuutena kokeiluun pääsivät  E-Fatbiket, eli sähköläskipyörät. Alkuun tuli epäiltyä, että niillä pyöräileminen olisi raskasta ja haastavaa talviolosuhteissa, varsinkin kun haluttiin polkea Kaunispään huipulle. (kun siellä ei toki kertaakaan näinä kaikkina päivinä oltu vielä käyty).

Yllätti kyllä täysin, kun pyörily näillä olikin todella helppoa ja jouhevaa. Ei ollut mikään ongelma päästä ylämäkeä huipulle asti. Kyseisenä päivänä oli koko reissun upein keli, kaivattu aurinko näyttäytyi ja lämmitti ihanasti.

Muutamassa tunnissa kerkesi hyvin kokeilemaan pyöräilyä erilaisissa maastoissa. Oli  erittäin miellyttävä kokemus, enkä epäröi tätäkään kokeilla uudestaan. Tällainen olisi todella kätevä menopeli myös arkielämäkäyttöön.

Lumikenkäilyyn emme voineet käyttää niin paljoa aikaa, kun olisimme halunneet. Olisi ollut hienoa ottaa ne vaikka illalla mukaan revontulijahtiin tai käydä jossain kunnon hangessa pidempi lenkki. Ehdittiin kuitenkin nauttia hyvästä säästä ja saada pientä tuntumaa ne jalassa. Lumikengillä taittaa kyllä tosi helposti ja leppoisasti matkaa umpihangessakin, siksi ne ovatkin niin kätevät ja kulkee vielä helposti mukana!

Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kuin tämä reissukin, joka olisi omasta mielestä voinut jatkua vielä toisenkin viikon. Viimeisenä iltana pääsimme nauttimaan Anne’s Garden Grill & Cafe:ssa illallisen, joka kruunasi reissumme. Ruuat olivat erinomaiset  ja ravintola itsessään oli kotoisan tunnelmallinen.

Aina tulee kehuttua kaikkia kohteita missä on tullut käytyä Suomessa, mutta kyllä tämä menee sinne top-3 kärkeen helposti. Verrattuna vaikka muutaman kuukauden takaiseen Pyhän reissuun, oli todella paljon enemmän tekemistä ja nähtävää, paremmat säät ja vielä hyvää seuraa! Hurjasti tekemistä kyllä riitti ja joitakin aktiviteettejä joutui kokonaan karsimaan, mutta kaikki mitä eniten toivottiin saatiin kokeiltua. Vaikka viikko oli toimintaa täynnä, niin silti siellä lumikenkäillessäkin kerkesi ottamaan aurinkoa, rentoutua ja kuunnella lintujen laulua.

Seuraavassa postauksessa pääsette vielä Saariselälle erilaisten aktiviteettien pariin.

Kulttuuri Hyvä olo Matkat Suosittelen

Arkea pakoon Lappiin

Moikka!

(Joulukuu 2020)

Jotkut täällä jo tietääkin, että oon ihan totaalinen Lappi-intoilija. Jos olisi mahdollista, niin muuttaisin sinne vaikka samantien. Toisaalta eihän mikään täysin mahdotonta ole ja aika varmasti sinne joskus pidemmäksi aikaa lähdenkin, mutta tällä hetkellä elämäntilanne ei sitä varsinaisesti salli. En tiedä mistä koko innostus on lähtenyt, luultavasti on vaan tullut vietettyä niissä huikeissa maisemissa sen verran aikaa, ettei enää pääse totuutta pakoon. Kuitenkin tosi paljon myös hienoja paikkoja kokematta (kuten Utsjoki ja käsivarren seutu) joten ihan heti tää hehkutus ei oo päättymässä.

Ilokseni saan myös ilmoittaa, että ”isoja juttuja tulossa” juurikin Lappiin liittyen, hah. Tarkoittaen sitä, että tänä talvena olen jälleen pääsemässä pohjoiseen. Sitä ennen kuitenkin vielä kerkesin yhden pienen tekstin kirjoittaa juuri ennen viime joulua tehdystä Pyhän reissusta.

Kaivattu arjesta irtaantuminen jälleen. Rankan ja intensiivisen syksyn jälkeen tuli tarve päästä levähtämään, mieluiten niihin lempimaisemiin, jotka omassa tilanteessani sijaitsevat Lapissa. Onneksi olikin tiedossa pidempi joululoma, joten viikon reissu pois arjen keskeltä onnistui. Matkakohteeksi valikoitui Pyhä, juurikin sen takia että se oli pohjoisen laskettelureissukohteista lähes tuntemattomin.

Nyt kun tavoitteena oli vain rentoutua, rauhoittua, päästä nauttimaan luonnosta ja kunnon talvesta, ei tullut stressattua sitä että saadaanko hyviä kuvia ja videoita otettua. Näin se myös menikin. Nukuttiin joka päivä myöhään, ei pidetty kiirettä minnekään, lähdettiin spontaanisti katselemaan eri kohteita ja aktiviteetteja silloin kun siltä tuntui, sekä pyrittiin sulkemaan kaikki arjen stressin aiheuttajat pois mielestä.

Näin poikkeusaikoina huomasi, että turisteja oli todella vähän kaikkialla. Itselle se oli tietenkin mieluinen asia, sillä en viihdy suuressa väkijoukossa saati malta odotella pitkiä aikoja ruuhkassa. Myöskään kaikkia aktiviteetteja ei ollut saatavilla, eikä kaikki turistikohteet olleet edes avoinna. Se ei kuitenkaan ollut meille se tärkein syy matkustaa, joten oltiin vain tyytyväisiä, että kirjaimellisesti pääsimme sinne rauhaan.

Yksi päivä vietettiin Rovaniemellä muun muassa joulupukin pajakylässä tutustuen huskyfarmiin ja paikallisiin yrityksiin.

Pyhän laskettelurinteillä oli myös todella hiljaista. Olikin hyvä aika opettaa Aksua laskettelemaan suksilla, sekä itse päästä taas lasketteluinnon pariin muutaman vuoden tauon jälkeen. Itseäni tosin yllätti, että lippujen hinnat olivat joko nousseet tai sitten en edes muistanut, että joissain paikoissa laskettelu on kyllä suhteellisen kallista puuhaa. Kieltämättä illalla jalat oli myös kipeät ja piti miettiä, että pääseekö huomenna lainkaan kävelemään.

Toisena päivänä tuli myös käytyä hissillä Pyhän huipulla ihastelemassa auringonlaskua. Meidät tuntien, tuli mutkia matkaan kun unohdettiin dronen akku autoon, vaikka tarkoituksella mentiin sinne juuri oikeaan aikaan jotta saataisiin hienoja maisemakuvia ylhäältä käsin.

Oli myös pakko käydä tutustumassa Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Harvemmin talvella, varsinkaan jos on suuret määrät lunta, tulee niissä edes käytyä. Valittiin hieman väärä ajankohta, kun iltapäivällä lähtiessä ehtikin jo tulla nopeasti pimeää eikä reiteistä ottanut niin hyvin selvää. Kuitenkin eteenpäin pääsi kulkemaan ihan hyvin ja pääsimme päämääräämme pienen eksyilyn jälkeen. Pieni pakkanen ei menoa haitannut, kun perillä pystyi lämmittelemään nuotion äärellä.  Enemmän reitillä liikkui hiihtäjiä, sillä onhan Pyhä-Luoston ja lähialueiden yhteensä 150km pituiset hiihtoladut aika mahtavat, eikä niitä ole kehuskeltu turhaan. Jos olisi ollut enemmän aikaa ja jaksamista, olisi voinut kyllä käydä vuokraamassa itsekin sukset. Mitä nyt ennen pimenemistä kerkesi näkemään, niin maisemat siellä oli kyllä hienot ja reittejä oli joka lähtöön. Aivan huikea paikka varmasti kesällä vaihtelevien maisemien ja monipuolisten reittien ansiosta.

Lempparimaisemat huipun päältä

Reissumme varmaan suurin toive oli päästä kuvaamaan revontulet. Pienet sellaiset saatiinkiin näkymään ainoana selkeänä yönä kameraan. Pakkasta oli -25 ja koko kuvaussession ajan itse lämmittelin pelastuspeittoon kääriytyneenä nuotion äärellä. Vaikka kuinka yritti kerrospukeutua ja tehdä olonsa lämpimäksi, en siinä tällä kertaa onnistunut. Muutama tunti siellä kuitenkin helposti vierähti ja kerkesi jälleen keittämään perinteiset nokipannukahvit.

Täysin lomatunnelmissa en voinut koko reissua viettää, kun piti tehdä verkkotenttejä ja muutama deadline iski päälle. Muuten kyllä oli onnistunut reissu, joka tuli tarpeeseen. Tämä oli myös ensimmäinen ”itsenäinen” Lappiin tehty matka ja vielä omalla autolla. Etukäteen tuli vähän stressattua miten siitä selviää kahden kuskin voimin, kun ajoaika oli noin 14 tuntia. Selvittiin kuitenkin paremmin kuin hyvin, vaikka itsellä oli takana vain muutaman tunnin yöunet. Ensi kerralla toivottavasti sujuu entistä paremmin ja päästään vielä ikuistamaan hienommat revontulet.

Kulttuuri Parisuhde Mieli Matkat