Inhimillisesti ihminen

Läskille pitää sanoa että se on läski, jotta se ymmärtää olevansa läski.

Bullille pitää sanoa että se on ruma, jotta se ymmärtää olevansa ruma.

Kiltille pitää sanoa että se on liian kiltti, jotta se ymmärtäisi olla vähän vähemmän kiltti.

Laihalle pitää sanoa että se on liian laiha, jotta se lakkaisi olemasta liian laiha. 

Himourheilijalle pitää sanoa että se urheilee liikaa, jottei se urheilisi liikaa. 

Tupakoijalle pitää sanoa että älä tupakoi, jotta se tajuaisi että se tappaa. 

Fitnessurheilijalle pitää sanoa että se on itsekeskeinen, jotta se ymmärtäisi että se on itsekeskeinen.

Homolle pitää sanoa että se on erityinen, jotta se tajuaisi olevansa erityinen.

Missille pitää sanoa että se on tyhmä, jotta se tajuaisi olevansa tyhmä.

Laita minut lokeroon. Sano mitä olen. Määrittele minut ja paina pinnan alle. 

 

Voisiko kuitenkin olla niin, että ihminen on muutakin kuin se lokero, johon olet hänet työntänyt? Voisiko olla niin, että läski tietää olevansa läski, tupakoija ymmärtää tupakan tappavan, fitnessurheilija osaa välittää muistakin kuin omasta perseestään, homo on ihminen siinä missä muutkin ilman sen kummempia erityisyyksiä? Voisiko olla jopa niin, että esimerkiksi paino ei määritä sitä, kuka ja millainen ihminen on? Että ihminen on muutakin kuin ulkokuori ja ensivaikutelma? Että jatkuvan valituksen takana ei olekaan tahallista halua olla rasittava, vaan liian iso taakka huolia harteilla? Voisiko olla niin, että kiltti ei halua olla yhtään vähemmän kiltti, eikä koe kärsivänsä kilttiydestään? Olisiko mahdollista, että se tarve tuoda esille ja korjata toisten ihmisten piirteitä onkin oman egon nostatusta? 

Mitä jos kokeilisit olla lokeroimatta etkä myöskään olettaisi ihmisten ajattelevan sinusta itsestäsi mitään negatiivista? Mitä jos koittaisit, saako hymyllä vastaan hymyä? Jos sen sijaan, että yrität korjata muita ihmisiä, korjaisitkin oman asenteesi. Olisit armollinen itsellesi ja muistuttaisit itseäsi siitä, että olet ihminen. Et yli-ihminen, vaan inhimillisesti ihminen. Samalla on helpompi olla ihminen myös toiselle ihmiselle. 

On asioita, joita ei voi muuttaa. Ne täytyy oppia hyväksymään ja elämään niiden kanssa. Sitten on niitä asioita, joihin voi vaikuttaa. Niihin asioihin kannattaa panostaa ja tehdä ne parhaalla mahdollisella tavalla. Juuri sellaisella, mikä tekee sinun ja läheistesi elämästä mahdollisimman hyvää. Mitä nämä asiat sinun elämässäsi ovat? Mihin voit vaikuttaa ja minkä kanssa sinun on vain opittava elämään? 

 

Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen ilo on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmisille,

vähemmän kuin ihminen voi olla.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

– Tommy Tabermann