Miten vietän kevennettyä treeniviikkoa ja miksi?

ALUNPERIN JULKAISTU 3.10.2015

Helou helou täältä arkikiireiden ja saamattomuuden keskeltä! Blogitekstien aiheita vilisee päässä jatkuvalla syötöllä, toteutus jää vaan valitettavan usein uupumaan, mutta yritän ryhtiliikettä tämän(kin) asian suhteen nyt ihan tosissani 🙂 Tällä kertaa ajattelin kirjoitella siitä, miksi on tärkeää välillä vähän höllätä ja kuinka itse toteutan sen suunnitelmallisten treenien lomassa.

Että voit kehittyä, tarvitset riittävästi lepoa. Ilman riittävää lepoa ei kehity vaan ajaa itsensä ylirasitukseen, ylikuntoon ja pois pelistä. Uni on toki yksi tärkeimmistä asioista. Unen aikana muunmuassa erittyy kasvuhormonia, aivot palautuu ja elimistö uudistuu. Yöunista ei siis kannata nipistää, vaan opetella ajankäyttöä jos tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. (Itsehän olen huono nukkumaan, mutta nukkuisin enemmän kuin mielelläni jatkuvasti hyvin. Jos vaan osaisin.) Nukkumisen lisäksi treenejä kannattaa sopivin välein kevennellä. Jos et ole jo valmiiksi ajautunut ylirasitustilaan, kannattaa treeniohjelmaan suunnitella säännöllisesti kevennetyt viikot, joilla ehkäistään ylirasitusta ja kerätään paukkuja tuleviin treeneihin. Siinä vaiheessa, kun ylirasituksen oireet painavat päälle, on yleensä tarvetta jo vähän pidemmälle lepojaksolle. Viikko-, kuukausi- ja jopa vuositolkulla samojen liikkeiden, treeniohjelmien sekä toisto- ja sarjamäärien hinkkaaminen altistaa myös rasitusvammoille eikä edistä lihaskasvua tai muitakaan ominaisuuksia toivotulla tavalla.

10466910_10205139087987724_1362103534_n.jpg

Vaihtelu siis paitsi virkistää, myös kannattaa. Toki monista blogeista voi lukea juttuja siitä, että kunnon bodaamista vaan sata lasissa ympäri vuoden ilman keventelyjä ja hyvä tulee. Jollekin voi tulla hyvä, mutta väittäisin että aika harva jaksaa painaa sata lasissa vuoden ympäri seuraavat viisi tai vaikka 20 vuotta. Eikö olisi järkevämpää suunnitella harjoittelu niin, että pystyisit toteuttamaan sitä vielä vuosien kuluttuakin? Osa välttelee kevyitä viikkoja, koska ”sitten se menee kaljanjuonniksi ja pitsansyönniksi ja alkaa väsyttää ja farkut ei mene jalkaan”. Ja tätä rataa. Tässä kohtaa huutelen paria sanaa: itsekuri ja suunnitelmallisuus. Kevennetyn treeniviikon tarkoitus EI siis ole vetää kaljaa ja pitsaa sohvanpohjalla, vaan aktiivisesti huoltaa kehoa ja valmistaa sitä kohti seuraavaa kovaa treenijaksoa. 

Minä(kin) olen vetänyt kuukausitolkulla jopa vuoden pätkiä ilman kevyitä viikkoja, treeniohjelman vaihtuessa muutaman kuukauden välein. Ei tullut oikein hyvä siitä, kehitys jäi puolitiehen verrattuna siihen mitä olisi voinut saada aikaan. Lopputuloksena kun oli yliväsynyt kroppa ja epätoivoinen mieli. Mutta turha sitä on jälkeenpäin jäädä harmittelemaan, osaapahan tehdä asiat jatkossa fiksummin. Nyt tänä vuonna sitten taas meni muutama kuukausi niin, että treeneistä ei ole meinannut saada kiinni ja tuli sairasteluja ja kaikenlaista. Onneksi nyt on saatu taas rutiineista hyvä ote! Itse vietän parhaillaan kevennetyn viikon viimeisiä päiviä. Tällaisella touhuilulla tämän viikon tiistaista ensi viikon tiistaihin (tulee siis 8 päivää poikkeuksellisesti, normaalisti 7).

Tiistai: Juoksukoulun tekniikkatreenit, venyttelyä

Keskiviikko: Hieronta 1 h, venyttelyä

Torstai: Juoksukoulun omatoimiharjoitus (kävelyä ja juoksua yht. 53 min.), kevennetty salitreeni rinnalle ja käsille (ei millään ohjelmalla vaan fiiliksen mukaan muutamia liikkeitä) jonka jälkeen puoli tuntia infrapunasaunassa, venyttelyä

Perjantai: Yin jooga

Lauantai: Kevennetty salitreeni jaloille (puolen tunnin treeni, lähinnä kehonpainoliikkeitä) jonka jälkeen infrapunasauna 20 min., venyttelyä

Sunnuntai: Juoksukoulun omatoimiharjoitus, venyttelyä

Maanantai: Kevennetty salitreeni selälle ja olkapäille, infrapunasauna, venyttelyä/joogaa

Tiistai: Hieronta 1 h, juoksukoulun intervallitreenit

Tähän sitten päälle työmatkapyöräilyt, jota tulee keskimäärin 100 km/vko. 

10726732_10205139062267081_1669295589_n.jpg

Monen erityisesti aloittelevan kuntoilijan innostus on alkuun 110% järjen huidellessa siellä jossain 20 prosentin tienoilla. (Nämä ei nyt ole mitään virallisia tutkimustuloksia joten ei oteta niistä niin suurta stressiä – ajatus varmasti avautuu.) Liikkumisen aloittamista tai lisäämistä saatetaan ajatella ”kuntokuurina” elämäntapamuutoksen sijaan. Samalla päätetään lopettaa kaikki herkuttelu ja aletaan syömään salaattia, maustamatonta kananrintaa ja maitorahkaa aspartaamisopalla. No pain – no gain? Tämä harvemmin kuitenkaan johtaa hyvään ja ennen kaikkea lopulliseen tulokseen. Myös fitnessurheilussa poltetaan monesti kynttilää molemmista päistä. Ammattitaitoinen valmentaja opastaa valmennettavaa kehonsa kuuntelussa ja ottaa tämän treeni- ja ruokavalio-ohjeissa huomioon asiakkaan elämäntilanteen ja suhtautuu riittävällä vakavuudella kehon kertomuksiin. Kaikille ei sovi samalla tahdilla treenaaminen, joten toisten treenien ja ruokavalioiden suora kopioiminen ei monestikaan ole kannattavaa. Kisadieetti on sitten oma maailmansa, jolta palautumiseen kannattaa varautua ajoissa eikä vasta kisan jälkeen ala ihmetellä, että mites nyt sitten. Mutta se onkin sitten aivan oma lukunsa…

Peruskuntoilun harrastaja toki voi saada esimerkiksi ryhmävalmennuksesta hyvän alun uudelle elämäntavalle. Ongelmana voi tosin olla sen, löytääkö erilaisten valmennusten suosta juuri sen oman juttunsa. Nettivalmennuksista itse suosittelisin elämäntapamuutosta etsivälle Alku -valmennusta sekä Puretreeni -valmennusta. Näissä on mukana inspiroivia ja ammattitaitoisia valmentajia ja tiedän, että näillä ohjeilla moni voi todellakin saada terveellisen ravinnon ja liikunnan osaksi elämäänsä. Myös Lifted tarjoaa mielenkiintoisia valmennuksia ja ilmaisiakin verkkokursseja ravitsemuksen, liikunnan ja hyvinvoinnin saralta. Olen itsekin osallistunut Liftedin ilmaiselle ”Täydellinen aamu” -verkkokurssille ja fiilis on pojilla kyllä aivan loistava. Iso peukku siis heille. Mutta jokaisen täytyy tosiaan itse etsiä se oma juttunsa, tällaiset ryhmävalmennukset ovat yksi vaihtoehto joka tuntuu nykyään olevan suuressa suosiossa. 

Sanotaanpa nyt siis kaikki isoon ääneen kuorossa EI *ylirasitukselle *kuntokuureille jotka eivät johda pysyvään tulokseen *samojen treenien hinkkaamiselle vuodesta toiseen ilman riittävää lepoa *ynnä muita ei niin mukavia juttuja. Pidä huolta ja helli! Keho tarvitsee rasitusta ja kovat treenit on parasta, mutta vastapainoksi riittävästi polttoainetta ja palauttavaa huoltamista 🙂

10735962_10205139011305807_813182200_n%2B%25281%2529.jpg

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Budjettiratkaisuja: Vinkit kisameikin tekoon

ALUNPERIN JULKAISTU 23.9.2015

Innostuin tuossa jalkatreenin ja hikisen infrapunasaunaistunnon jälkeen aikani kuluksi testailemaan meikkiä – eikä mitään ihan perussettiä, vaan kisameikin tyylistä maskia. Näky oli kotioloissa keskellä iltapäivää melko hurja, mutta kuten alempana kuvista näkyy, jo ihan vaan puhelimen kameran läpi katseltuna se ei enää näytäkään ihan niin hurjalle. Mitäs sitten, kun läväytetään kisalavan hurjat valot päin kasvoja? Ei riitä kevyt päivämeikki ei. 

Helpointahan varmasti on palkata ammattilainen meikkaamaan ja puunaamaan hiukset ja kasvot kisakuntoon. Näin olen itsekin molemmilla kerroilla kisatessani tehnyt. Mutta jos yrität pitää kisaprojektin budjetin pienenä, voi nämä hommat imaista aika ison loven budjettiin. Itse olen pari kertaa tehnyt tuttaville kisalookkeja ja tyytyväisiä on molemmat osapuolet olleet. Niinpä ehkä seuraavalla kerralla, jos sellaista joskus tulee, päädyn tekemään ainakin meikin itse. Hiuksista mulla viimeksi vastasi Riina, jonka bikini fitness puuhiin ja muuhunkin elämään pääset kurkkaamaan blogista täältä. Tässäpä tulee siis vinkkejä kisameikin tekoon 🙂 Sopii myös jos suunnittelet prostituoidun uraa, mutta päivämeikiksi en muissa olosuhteissa suosittele. 

IMG_2096.JPG

Omaa kisalookia vuodelta 2013.

Kisameikin tekeminen on itseasiassa jopa helpompaa, kuin esimerkiksi juhlameikin. Muutamaan asiaan kannattaa kiinnittää huomiota hyvissä ajoin ennen kisapäivää. Ihoa täytyy kosteuttaa. Koko vartalo päästä varpaisiin kannattaa koko dieetin ajan rasvata huolellisesti (kisaviikolla ei kannata enää läträtä, ettei joku kemikaali pääse vahingossakaan reagoimaan kisavärin kanssa – mutta tästä varmasti kaikki kisoihin suuntaavat saavat ohjeita valmentajilta tai muilta ammatti-ihmisiltä), jottei kuivat kohdat aiheuta laikkuja keholla tai kasvoilla. Myös ihon kuorintaa on hyvä harrastaa. Jos meikin aikoo tehdä itse (sama pätee hiuksiin), kannattaa kisameikkiä ainakin pari kertaa harjoitella etukäteen, jottei kisapäivän aamuna iske paniikki ja meikki sujuu jo jonkinlaisella rutiinilla. 

Ihon pitää olla TUMMA. Kuvissa lavalla poseeraavat kilpailjat näyttävät parhaillaan kauniisti ruskettuneille, mutta livenä lavan takana kuikuilee hirmuisen tummia tyttöjä (ja poikia). Näin ollen se perusmeikkivoide ei kisapäivänä kelpaa, vaan tarvitset todella tummaa, mielellään voidemaista meikkivoidetta. Itselläni on Make Up Storen Studio Foundation sävyssä Coffee, jonka olen hankkinut vuonna 2008. Paljon ei ole tullut käytettyä, tämähän on todella riittoisaa, mutta hyvin toimii edelleen 🙂 Kisalavan ulkopuolella tällä voi tehdä myös varjostuksia kasvoille vaikkapa iltameikkiin. Ainakin Joe Blascolta löytyy myös hyvä meikkivoide tähän tarkoitukseen. Voidemainen meikkivoide on kätevintä levittää meikkisienellä, itselläni on käytössä Beauty Blenderin tapainen Ruohonjuuresta hankittu sieni josta tykkään todella kovasti. Meikkivoiteella voi sipaista väriä myös sormiin ja jalkoihin, jos tuntuu että valkoiset varpaat tai kantapäät vilkkuu ja häiritsee. Itsellä paikkailtiin myös reidestä valkoista länttiä meikkivoiteella ennen lavalle menoa, hyvin toimi siinäkin 🙂

kisameikki.jpg

Olisin tietenkin voinut vähän tuohon pohjaan panostaa ja sipaista sitä puuteriakin, mutta nämä kuvat saa nyt kelvata, koska pesin tämän maskin aika äkkiä pois kasvoilta 😀 

Tämän testimeikin tein noin 10 minuutissa, joten se ei nyt ole ihan viimeisen päälle. En myöskään meikannut ihoa ihan niin tummaksi mitä kisameikissä, vaikka tuota Make Up Storen meikkivoidetta käytinkin, laitoin vaan melko kevyen kerroksen. En puuteroinut, mutta kisameikkiä kannattaa hieman taputella irtopuuterilla – muista käyttää translucent puuteria, joka ei muuta ihon väriä! 

Meikin tekoon tarvitsee meikkisienen lisäksi muutaman siveltimen. Itseltäni löytyy melko hyvä repertuaari, mutta ihan muutamalla perussiveltimellä pärjää hyvin. Kuvassa alla kaikki tässä käyttämäni siveltimet. Kuvassa myös Coastal Scentsin (halpoja) meikkipaletteja, joita käytin. Näitä meikkejäkin multa löytyy melkoinen kasa ja palettejakin lukuisia, mutta ihan valkoisella ja mustalla luomivärillä pääsee jo pitkälle. Poskipuna saa olla ihan kunnolla punaista ja sitä saa sipaista ihan reilulla kädellä, että se tumman meikkipohjan päältä näkyy. Poskiluiden alle voi sipaista varjostusväriä, ruskeaa tai ruskeanharmaata. Huulistakaan ei kannata ehkä hakea sitä nudelookia, jota itse ainakin normaalisti enemmän suosin kuin punahuulia. Kisameikissä toimii hyvin ne punahuulet 🙂

IMG_2108.JPG

Ylimmän paletin iso ruskea nappi toimii korostusvärinä, keskimmäisen paletin kaikista punaisin sävy (ylärivi, toinen oikealta) poskipunana. Alareunassa näkyy meikkivoide, joka on luonnossa paljon tummempaa sekä meikkisieni.

 

IMG_2114.JPG

Mustavartiset siveltimet Sigmalta (suosittelen lämpimästi), viininpunainen sivellin Coastal Scentsiltä

IMG_2112.JPG

Ensimmäisenä levitin koko luomelle ja kulmakarvojen alle reilusti valkoista luomiväriä (sivellin kolmas vasemmalta). Siis ihan kunnolla, niin että näyttää vähän jo överille. Pari kerrosta sivelin, jotta lopputulos olisi tarpeeksi valkoinen. Tämän jälkeen otin samaiseen siveltimeen mustaa ja piirsin sillä paksuhkon mustan viivan alla olevan kuvan mukaisesti (paksuin punainen viiva). Häivytyssiveltimellä (kolmas oikealta) häivytin tämän ”viivan” reunoja, jonka jälkeen lisäsin vähän lisää mustaa ja vähän häivytin taas. Tässä ei tarvitse olla yhtä tarkka kuin siinä iltameikissä, koska sieltä lavalta ei todellakaan näy katsomoon saakka, onko meikki täydellisesti häivytetty. Mustaa väriä voi vähän lisäillä ulkonurkkaan ja häivyttää ylöspäin. Väriä voi lisätä niin kauan, että säikähtää omaa peilikuvaansa. 

IMG_20150923_185247.jpg

Silmän voi rajata samalla mustalla luomivärillä (ohuemmat punaiset viivat kuvassa), kuten minä tein tässä meikissä ja lisäksi voi laittaa eyelineria (jota itse varmasti laittaisin, jos kisoihin itseäni meikkaisin). Rajaukseen käytin sivellinkuvan kahta oikeanpuoleista sivellintä; alaluomelle isommalla  pyöreäkärkisellä siveltimellä ja yläluomelle kulmasiveltimellä. Lopuksi lisäsin hopeansävyistä luomiväriä liikkuvalle luomelle ja kulmaluulle. Kisameikkiin itse tehostaisin vielä tuota mustaa väriä luomivaossa. Kulmakarvat piirsin samalla mustalla luomivärillä (pieni kulmasivellin), jota käytin silmämeikissä. Tuollaisella siveltimellä kulmakarvojen piirtäminen on melko simppeliä, mutta sitäkin kannattaa harjoitella jokusen kerran jos ei ennen ole tätä harrastanut. 

Lopulta ne ripset. Itselläni on nyt näissä kuvissa vain vähän ripsiväriä, mutta helpoin tapa on varmasti hankkia ne volyymiripset ennen kisoja. Sopivan näyttävät irtoripset on vähän halvempi ratkaisu, jos haluaa ripset ihan vaan kisojen ajaksi. Ja tässä vaiheessa on ihan turha alkaa mitään yksittäisiä ripsituppoja liimailemaan. Ihan kunnon ripset vaan kaupasta ja ripsinauha liimalla kiinni ripsien tyveen. 

Sellaisia vinkkejä tällä kertaa. Ylipäänsä kisalookiin ja lavaesiintymiseen kannattaa hankkia inspiraatiota asian osaavilta jenkkikilpailijoilta. Olympiakisojen kuvia katsellessa ei voi muuta kuin huokailla sen täydellisyyden edessä. Mutta nyt ruokaa ja unta, huomenna alkaa Vauhtisammakon JUOKSUKOULU!

Kauneus Meikki