ALUNPERIN JULKAISTU 17.1.2015

Uusi vuosi toi tullessaan paljon uusia juttuja. Aiemminkin jo vähän niistä mainitsin. Kirjoittelualtiivisuus on ollut aika vähäistä, koska kaikki energia on mennyt aika lailla muuttoon ja siihen liittyviin juttuihin. Vaikka uudet jutut toki piristää, niin on niissä ne kääntöpuolensakin. Ensinnäkin se pakkaaminen. Voi jumalauta. Kenkiä ja vaatteita lähti aika urakalla kirppiskasseihin, saa nähdä päätyykö ne joskus vielä sinne kirppikselle asti… (Edellisessä muutossa lajitellut kirppiskamat odottaa nimittäin edelleen noin vuoden jälkeen varastossa inspiraatiota…) 

          
En tiedä, mikä olisi se ärsyttävin vaihe – pakkaaminen, kantaminen vai purkaminen. Sekin on kyllä aika raivostuttavaa, kun ei muista, minne on minkäkin tavaran työntänyt. Ja kun kaikki tavarat on saatu mahtumaan jonnekin, niin aina tulee vielä ne muutama juttu, jotka pitäisi vielä saada mahtumaan. Hmmh. Toivottavasti ei tarvi muuttaa ihan hetkeen.

Uuden työpaikan suhteen ajattelin, että minähän kyllä handlaan ne hommat, menen vaan sinne ja alan hommiin ja that’s it. Nooo, ensimmäisellä viikolla olo on ollut kuin ensimmäisen vuoden opiskelijalla. Saa nähdä montako viikkoa menee että pääsen toisen vuoden opiskelijan tasolle. Vaihdoin siis Oulun keuhko-osastolta Vantaan keuhko-osastolle sairaanhoitajan hommissa, eli potilasmateriaali on melko pitkälle samanlaista. Asiat vaan voi tehdä näköjään niin monella eri tapaa. Tämä opiskelijan roolissa oleminen on ollut melko väsyttävää, en ole paljon muuta jaksanut kuin käydä töissä ja pari kertaa salilla vähän heiluttelemassa jäseniä. Ja on muuten nukuttanut! 

Kulttuurishokki on ollut yllättävän vähäistä, vaikka ensimmäisen työpäivän ja bussilla seikkailun jälkeen taisinkin manata muuttavani takaisin Ouluun. Työpaikassa ei siis ole valittamista, mutta paikallisliikenne ja aamuruuhkat ovat aiheuttaneet hampaidenkiristystä. Mutta olen hartaasti vannonut itselleni että opettelen hyödyntämään paikallisliikennettä ja luovun autosta, joten opetellaan nyt sitten pönöttämään bussipysäkillä ja myöhästymään joka toisesta bussista ja olemaan silti silleen coolisti saamatta hermoromahdusta vaikka myöhästyy töistä. En tiiä, kai siihen joskus tottuu. 

Hirveen sopivaan aikaan aloitin myös ravitsemustieteen perusopinnot. Tiistaina oli ensimmäinen verkkoluento, jota odotin kovasti. Asia oli kyllä ihan varmasti mielenkiintoista, mutta heräsin noin varttia ennen luennon loppua, joten hieman saattoi pari juttua jäädä sieltä hämärän peittoon… Nooo, onneksi ensimmäisen tehtävän palautus on vasta tiistaina, enkä ole vielä hankkinut lähdemateriaalialejakaan mistään. Öhmmm. Luotan siis jäätävään osaamiseeni, ei kai tässä muuta voi. 

No mutta on sitä paljon kivaakin tässä kaikessa uudessa. Asunto on aivan ihana. Korkeat huoneet, isot ovet ranskalaiselle parvekkeelle, oma sauna, sisustaminen on ollut kivaa 🙂 (Kannattaa muuten hankkia puhelimeen saatava netti-TV systeemi, jos haluaa miehen mukaan Ikeaan.) 

Sijainti on mahtava, Kartanonkoski on aivan ihanannäköistä seutua, tuntuu ihan kuin asuisi jossain ulkomailla kun talot on niin hauskannäköisiä. Ulkoilumaastoja ei voi muuta kuin hehkuttaa, luonnonpuistoja löytyy melkeinpä kivenheiton päästä. Jumbo on lyhyen kävelymatkan päässä, samoin lähin kuntosali ja Jufu, jossa tuli eilen vedettyä napa täyteen sushia ja kinkkiä. Ja oli muuten hyvvää.

Hyvä on oikeasti sekin, että se paikallisliikenne kulkee kohtuu tiuhaan joka suuntaan ja matkustaminen on halpaa. Työkaverit on olleet mukavia. Koirat on kotiutuneet melko helposti ja kerrostaloasuminen on ainakin tähän asti sujunut oikein hyvästi. Kaiken lisäksi saan asua ihan parhaan ihmisen kanssa, joka sentään yrittää pidätellä nauruaan, kun saan ”pieniä” muuttostressin aiheuttamia hermoromahduksia muutaman kerran päivässä. Kuten eilen, kun housut oli hukassa. KAHDET. On se nyt kuitenkin melko vakava juttu. 

Jospa tässä vielä kotiutumisen myötä saisi treeneistäkin kunnolla kiinni. Kuntosali on vielä vähän mietinnässä, ollaan nyt käyty Evolla koska siihen kävelee viidessä minuutissa. Muuutta se on melko ahdas paikka. Elixia olisi lähellä, mutta ihan liian kallis. Ja kun nyt tuosta autosta ajattelin luopua, niin saapa nähdä, minkä salin sitä keksii. Treenaaminen on nyt kyllä tökkinyt, tartteisin hierontaa ihan urakalla ja lisäenergiaa jostain. Varmasti tosin nyt tämä kaikki uusi elämässä syö aika paljon tuota virtaa, pitäisi vaan osata olla armollinen itsellensä. Sitä hommaa en vaan kovin hyvin handlaa. 

Nyt muuten tammikuun kunniaksi kannattaa panostaa itseensä ja laittaa ne uuden vuoden lupaukset sellaiselle tasolle, ettei niitä tartte enää ensi vuonna tehdä 😉 Fitmaxin verkkokaupasta saa koodilla kaveri 10 prosenttia alennusta, kannattaa myös kurkistaa tammikuun tarjoustuotteet. 

Ja vielä yksi asia, jota on aivan PAKKO HEHKUTTAA! Puhdas+ sarjaan on vihdoin saatu puhdasta, laadukasta magnesiumsitraattia, joten kipinkapin ostamaan hinta-laatusuhteeltaan mainiota (väittäisin halvaksi) magnesiumia ILMAN mitään ylimääräisiä kökköainesosia 🙂 Pari sanaa tuotteesta ja sen vaikutuksesta unentuloon löytyy Samin kirjoituksesta täältä. Tuotetta voit ostaa lähimmästä terveyskaupasta tai vaikkapa täältä 🙂