Reality check – kuntokuvia ja kisapohdintaa

ALUNPERIN JULKAISTU 2.3.2015

Blogin ilme koki pienen muodonmuutoksen näin maaliskuun ja häämöttävän kevään kunniaksi. Ja oikeastaan vielä enemmän sen kunniaksi, että sponsorini vaihtui ja nykyään olenkin sponsored by FA Engineered nutrition. Suosittelen tutustumaan uusiin nettisivuihin, joilta löytyy FA:n lisäksi laadukkaat Trecin tuotteet 🙂 Makeannälkään voin muuten suositella FA:n Wow! proteiinipatukoita, ainakin Almond Caramel Chocolate on aivan syntisen hyvää. 

FBteamFA2.png

 

Mietin tuossa, että jos olisin 10 vuotta sitten 18-vuotiaana laittanut blogin pystyyn ja postaillut sinne itsestäni kuvia alusvaatteet päällä ja huulet törröllään, mun kaverit olisivat nauraneet mut suohon ja vanhemmat eivät olisi enää tunnustaneet mua omaksi lapsekseen. Fitnesskilpailijoita aloin ihailla joskus vuoden 2003 tietämillä joidenkin lehtien haastattelujen perusteella syystä että he olivat kovakuntoisia urheilijoita. Luin pakkikselta juttuja ja katselin kuvia, mutta en olisi uskonut itse lähteväni mukaan fitnesstouhuihin. Ja sitten kun kuitenkin lähdin, vuonna 2008, kisoissa piti olla kolme eri asua eikä SM-kisoihin tarvinnut ostaa lippuja etukäteen siinä pelossa, että ne viedään käsistä. Ei ollut bikini fitnessiä eikä paljon muutakan, mitä nykyään on. 

 

IMG_2826.JPG

Parin vuoden takaiselta kisadieetiltä

Aika monta vuotta olen siis fitnessmaailman touhuja kerennyt seurailla, siihen nähden oma kehitykseni on kyllä ollut aika vähäistä. Minulla on ollut monenlaisia valmentajia, monenlaisia treenityylejä ja ruokavalioita, mutta en usko että mikään näistä asioista on varsinaisesti ollut kehityksen tiellä. Olisin varmasti saanut itseni isompiin lihoihin jokaisen valmentajan opastuksella. Ehkä minulta jollain tapaa on kuitenkin puuttunut tietynlainen pitkäjänteisyys ja sinnikkyys, jota tässä hommassa vaaditaan suunnattomasti. Lähivuosina on tullut elämässä kriisiä kriisin perään ja ollut paljon asioita, jotka ovat hidastaneet tahtia treenaamisen suhteen. Nyt tähän voisi kommentoida, että se on sitä luonteenheikkoutta ja että isompiakin kriisejä kokevat ihmiset kilpailee ja kehittyy ja sitäsuntätäsuntuota. Harmillista sinällään, kun muilta ihmisiltä ei voi varastaa mitään ominaisuuksia. Nappaisin heti pari jos pystyisin. 

 

IMG_2340-horz.jpg

Tammikuu 2013, noin 3 kk ennen kisoja

Nooh, mutta onneksi ikinä ei ole myöhäistä ”ottaa sitä uutta asennetta” ja ”tarttua härkää sarvista” ja ”alkaa tehdä asioille jotain” ja mitä näitä nyt on… Olisi varmasti jokseenkin trendikästä kirjoittaa, kuinka elämä hymyilee ja treenit kulkee ja parisuhde kukoistaa ja on ihanaa kun tulee kevät ja aurinko paistaa ja asenne ratkaisee ja mulla on maailman paras valkku jonka ansiosta mä oon niiiiin kunnossa seuraavissa kisoissani jotka on muuten tulossa viikon päästä. Ja että olen taistellut vaikeuksien kautta voittoon ja mikään ei enää estä mua. Ai niin ja autoin tänään kolme mummoa suojatien yli ja kannoin yhden kassit ja annoin tupakkavalistusta yhdelle spurgulle kadunkulmassa ja se lupasi lopettaa, ihanaa kun voi auttaa ihmisiä tekeen terveellisempiä valintoja elämässä!

reality-check-1023x682.jpg

Nyt kun on tartuttu härkää sarvista ja silleen, voisin palata takaisin siihen aiheeseen, jota en oikeastaan kerennyt koskaan edes aloittamaan. Nimittäin body fitnessiin ja sen asemaan meikäläisen elämässä. On muuten jännä juttu, miten viime kisojen jälkeen tuli aivan suunnaton inho katsoa kisakuvia ja se on kestänyt pitkään. Nyt olen päässyt siitä yli ja pystyy taas katselemaan kuviaan vähän realistisemmin. Kuvia katsellessa tulee joku kummallinen ikävä sitä dieetillä oloa, kevyttä fiilistä ja energiaa… Että mitä?! Oikeasti olin viimeiset kolme kuukautta ihan koomassa oleva zombi ja monta viikkoa sairaslomalla ennen kisoja, kun jalat kipuilivat ja nestettä kertyi aivan tajuttomat lastit, juurikin jalkohin siis. Kisakunnossa jaloista sitten erottuikin lähinnä vaan polvet ja siinäpä ne tärkeimmät. Mutta reilua viikkoa ennen kisoja ei varmaan erottuneet ne polvetkaan, se pahin turvotus onneksi hujahti pois juuri kriittisellä hetkellä. 

800_4104-horz.jpg

Pahinta ei kuitenkaan olleet ne jalkakivut, vaan se voimattomuus, joskus pelkäsi että selviääkö oikeasti hengissä työpäivästä ja kotona piti mennä suunnilleen konttaamalla vessaan, kun energiatasot oli totaalisen nollassa. Silti ei käynyt varmaan kertaakaan mielessä, että lopettaisin dieetin. Lähiaikoina olen taas käynyt mielessäni läpi näitä olotiloja, sillä jos aion vielä kilpailla, aion tehdä paljonkin toisin. Suurimpana asiana varmastikin se lähtökohta, jolta dieetille aletaan. Sen vuoksi mulla ei nyt mitään kiirettä kisalavoille olekaan, koska en halua pistää kroppaani entistä enemmän sekaisin kiskaisemalla tästä 15 kiloa pois muutamassa kuukaudessa. Ennen edellistä kisadieettiäni kroppani oli varmasti aika piipussa jo dieettiä aloittaessa, en vaan osannut silloin itse ajatella asiaa mitenkään järkevästi. Sitä vaan suoritti asioita ja yritti painaa ne omat olotilat taka-alalle, mikä kieltämättä kuulostaa melko typerälle touhulle. 

 

DSC_0185.JPG

Viimeistelyviikon kuiva kuikelo.

Fysiikassahan minulla on paljon parannettavaa, mutta kyllä siinä nyt jonkinlainen pohja on olemassa. Yläkroppaan tavara on aina tarttunut hirveän nihkeästi ja kisakunnosta tiedän, että jalkojen kireäksi saaminen tulee aina olemaan haastavaa, sillä kuulun siihen paksujalkaisten nisäkkäiden heimoon. Kylkilyyt olisi tietysti kiva saada piiloon, näyttää nimittäin melko karmivalle tuo luurivistö, mutta en tiedä onko se pelkkää vatsalihasten puutetta vai myös rakenteellinen seikka… Etuasento oli viimeksi melko kamala, näytin sille että meinaan kaatua nenälleni. Tärisin lavalla kuin haavanlehti, se oli ihan odottamatatonta koska ensimmäisissä kisoissani en juurikaan jännittänyt lavalla. Kisalookiin olin kuitenkin oikein tyytyväinen, noita ihania Riina Saastamoisen taikomia hiuksia on erityisesti ikävä! Riina on muuten varmasti paras kampaaja kenellä olen ikinä käynyt ja kävin kisadieetilläkin Oulusta Jyväskylässä asti Riinan luona laitattamassa hiuksia kuntoon, joten ainakin siellä Jyväskylän seudulla asuville vinkisi että kannattaa pistäytyä UNIKissa jos on tukkatohtorin tarvetta 🙂

Koska mä olen harvinaisen hyvä itseni nöyryyttämisessä, niin ajattelin nyt hyödyntää sitä ominaisuutta ja laittaa ihan julkisesti kaikkien pällisteltäväksi myös jonkinlaiset ajantasalla olevat kuntokuvat. En viitsi ihan vaan noilla kahden vuoden takaisilla kisadieettikuvilla tätä blogiani kuvittaa, niin mukavaa kuin se olisikin. Joten tässä tämänaamuista tuotantoa, ei ole kaunista katseltavaa mutta totesin, etten jaksa väännellä itseäni mihinkään hotteihin asentoihin, koska ei niistä kuitenkaan sitä totuutta näe. Joten annetaan kaikkien läskien kukkia ja sitä rataa. 

kunto0315.jpg

Huhhuh. Nyt ei oikeastaan ole mitään lisättävää, vetää sen verran sanattomaksi.  Onneksi tänään olisi edessä jalkatreenit pudotussarjoilla höystettynä, jotka oli kyllä tarkoitus tehdä eilen, mutta jouduinkin tekemään 14-tuntisen työpäivän, jonka jälkeen ei kyllä tullut mieleen lähteä enää puntille. Mutta nyt pieni hetki putkirullailun ja venyttelyn parissa. Mukavaa maanantaita 🙂

images.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *