Kuulumisia vaan!

Heippu!

Laita silmät kiinni ja kuvittele tää seuraava tilanne: eiku älä laitakkaa ku ethä voi lukee samallla…noh kuvittele silmät auki: Henna ruuhkasessa iltapäiväjunassa klo 16:15. Puhelin kädessä ja kuulokkeet korvilla. Puhelimen ruudulla Duudsonit leikkii ”Floor is lava” -peliä niitten YouTube videolla ja mie nauran yksin vedet silmissä. Edelleenkii siellä ruuhkasessa junassa. Jos joku ei tiiä mikä kyseinen peli on, ni voit kokeilla sitä missä tahansa millon tahansa ja kenen kanssa tahansa: huudat vaan yhtäkkiä ”Lattia on laavaa” ja siun kaverilla on 5 sekuntia aikaa irrottaa jalat maasta loikkaamalla johonkii randomiin paikkaan. Aion ihan btw kokeilla tätä ens kerralla ruokakaupassa rokkarin kans, koska miks ei! Sain ihan hauskoja katseita siellä junassa ku yksinää hekottelin, mut sainpahan muutaman muunki ihmisen hymyilemään!

No mut asiaan. Ihan ajattelin kuulumisia tulla kirjottelemaa, ku edellisestä kirjotuksesta on taas kulunu aikaa iha tolkuttoman kauan. Täällähä on taas tapahtunu tosi paljon. Eli siis aamulla töihi illalla kotii ja ruokaa naamariin ja nukkumaan ja sit aamulla taas töihin jne jne…No on täällä touhuttu muutakii ku töitä ja nukuttu. 

Äiti ja isi kävi muutama viikko sitte meillä kylässä ja kyllä oli huikee viikonloppu. Tehtiin lähinnä ei yhtää mitää eli oltii vaa ja nautittii oman perheen seurasta. 

Julkiset kulkuneuvot (metro, juna, bussit) tuli tutuiks ton muutaman päivän aikana aika hyvin. Isi oli ku vanha tekijä ja käytti junamatkan mm. SaiPan pelin otteluseurannan tulkitsemiseen (kaikilla muillakii matkustajilla on aina puhelimet kourassa…). Isiltä meni ekat SaiPan matsit sivusuun reissun takia, mut onneks talvea on vielä jälellä 😉

Valittiin ekana iltana vaan nopeesti helppo burgerimesta iha Istedgadin varrelta, Vesterbros Burgerrestaurant ja se osottautu tosi hyväks paikaks. Ravintolassa oli kiva tunnelma, hyvä palvelu, tosi ok hinnat ja namskis ruuat! Ruuan jälkeen meijän seuraan liitty miun ihana Sara-serkku (iskän puolelta sukua) ja mentii drinkeille Kødbyenille.

Isi halus ilmeisesti olla osa Köpiksen katutaidetta…Voitte vaan miettiä mistä mie oon loistavan huumorintajuni periny.

Smørrebrødit Torvehallernissa on muuten niin namia, että parempaa saa hakee, mut hintataso hipoo kyllä korkeuksia…Sillontällön sen hinnan voi maksaaa, mut ihan joka päivä tuolla ei kehtaa välipalla käyä.

Lauantaina heräiltiin ihan hyvissä ajoin ja mussuteltiin rauhassa aamupala täällä meillä. Aamupalan jälkeen vuokrattii äitille ja isille pyörät ja lähettii ajelemaa ympäri Köpistä. Tietenkii perus Nyhavn, Pieni Merenneito, Kuningattaren linna ym. perusnähtävyydet piti kiertää. Käytii vielä nautiskelemassa oluet Green Islandin aurinkoisella laituriravintolalla ja sit pienille päikkäreille meille.

Kaikille Köpiksen matkailijille voin muuten suositella noita Donkey Bikeja tosi lämpimästi. Super iisi ja edullinen tapa kierrellä Köpistä pyörällä. Äiti ja isi oli ihan innoissaan mm. koska pyöräillessä näkee kaupunkia huomattavasti paremmin ku julkisilla siirryttäessä paikasta toiseen ja kaikenlisäks voi valita ite mihin suuntaan haluu. Mie rakastan pyöräilyä täällä ja miun mielestä Köpis on aika iis paikka myös turisteille pyöräilyn suhteen, koska pyöräilystä on tehty aika turvallista ja huoletonta täällä. Toki on risteyksiä ja paikkoja missä vanha tekijäkii saa olla varuillaan, mut suurimmaks osaks nostan isosti peukkua pyöräilylle täällä!

Illalla A oli myös vihdoin vapaana töiltään ja mentii yhessä syömään. Valittiin Madklubbenin ravintoloista yks, koska oon jo ptikään halunnu testata niitä. Ja valinta oli jälleen loistava!!

Sunnuntaina syötii taas rauhassa aamupalaa meillä, äiti ja isi pakkaili kimpsut ja kampsut ja lähettii yhessä lentokentälle. Eessä oli aina niin yhtä ärsyttävät heipat. Äitillä tuli kyyneleet silmiin ja en voinu olla huomaamatta iskän herkistymistä. Ite purin hammasta yhteen, koska en haluu tehä niistä heiposita enää yhtää surullisempia ja vaikeempia. Haluun myös, että äiti ja isi muistaa miun hymyilevät kasvot, eikä itkusilmiä. Äiti ja isi hävis turvatarkastusjonoon ja mie käänsin selkäni ja samalla käänty kyynelhanat…täysille. Koko kotimatka meni itkua tihrustaessa, mut siinä vaiheessa annoin sen vaan tulla. Mitäs sitä kieltämään, että ikävä on kova. Vaikka ei enää joka ilta itketä, ei ees joka viikko, mut kyl miulla silti on hurjan kova ikävä miun perhettä. Kaikkein rankimmat on aina ne heipat, kun on saanu viettää kivoja hetkiä ja laatuaikaa rakkaitten kanssa ja sit ne taas on poissa. Onneks kuitenkii vaa hetken aina kerrallaa.

Eniten kaikista haluun, että miun perheellä on aina kiva tulla tänne ja että tiiän, että mie oon tervetullut koska tahansa Suomeen kotiin. Vaikka tää on ollu miun elämän coolein ja siistein päätös, on tää samaa aikaa välillä tosi raskas ja vaikeekii tilanne…

Sori äippä tästä kuvasta jos vähä silmät itkusena…mut miulle tää kuva on kovin rakas! Ja niin on miun äiti ja isi myös!!

Pari vikkoa sitte vieteltiin miun synttäreitä ku meikä mymmelin mittarii pärähti 25 eli puolet viidestä kympistä. A vei miut ensiks Den Blå Planet -nimiseen akvaariomestaan, missä oli KAIKKEE siistii. Lintu mikä lens vedessä, lihava merikilpikonna neito joka oli laihiksella, kitarakaloja, haita, kaloja mitä sai silittää ja ja ja…Olin jotenkii luullu, että se paikka on enemmänkii lapsiperheitten suosiossa, mut toimii oikei hyvi treffipaikkana ;) Kotimatkalla tuli vettä taivaalta ku saavista, joten mentii kotii vaihtamaa vaatteet ja sit syömää. A oli varannu meille pöydän ihanasta ravintolasta, missä mussutettii kolmen ruokalajin illalline ja pullo viiniä kyytipojaks. Raflan jälkee masu oli nii täys, ettei pystyny mennä enää drinkkibaariin mihi A oli suunnitellu meille seuraavan stopin, joten lähettii polkemaa kotii. Matkalla kuitekii muistetii, että Green Island on viimestä iltaa tänä kesänä auki, joten pakkohan oli tehä pien stoppi sinne. Paikan omistaa A:n kaveri, joka halus osallistua miun synttäripäivän juhlintaan tarjoomalla meille pari pulloa aitoa shampanjaa ja koko illan ilmaset oluet…Noh sinnehän myö sit jäätii laituriravintolaan vilttien alle viettämää iltaa isolla porukalla ja oli ihan törkeen kivaa! 

Tässä kaiken arjen keskellä on siis vähä ehtiny juhlimaankii ja nauttimaa spessujuttuja. Köpiksessä rakastan just sitä, että täällä on nii paljo mahollisuuksia ja tekemistä, ettei täällä oikei ikinä kerkee tulla tylsää. Esimerkiks ku menee baariin, mihin siulla on mobiilisovelluksessa 10 ilmasta shottia ja A painaa vahingossa sen ”käytä” nappulan jo ovella ja sit onkii 30 sekuntia aikaa olla tiskillä ja tilata ne juomat ja sit ne on pakko tilata ekoiks juomiks ja sit alotat iltas 10 shotilla ni huhhuh. Tää oikeesti tapahtu meille yks torstai-ilta..siinähä sit napsuteltii shotteja naamaa illan ekoina juomina. Oli muuten ihan hauska ilta. Terveisiä äitille.

Viime viikolla miusta tehtiin juttu Etelä-Saimaaseen ja tästä pääsee lukemaa sen jutun. Jos et oo Etelä-Saimaan tilaaja, ni kahen viikon ilmasen kokeilujakson saa syöttämällä siun nimen ja mailiosotteen. Käykäähän lukemassa ja kommentoikaa ihmeessä juttua. Toi lehtijuttu kertoo miun päätöksestä muuttaa tänne ja siitä miten miulla elämä täällä alko rullailemaa ja mitä meille nyt kuuluu. Miusta toi juttu oli hyvä, toki niistä alun hankaluuksista olisin voinu höpötellä enemmänkii, mut hyvä että juttu pysy positiivisena ja asiallisena. Niinkun aina, kun Riinan kanssa tekee juttuja! :)

Varailtiin viimeviikonloppuna meille hotelli Barcelonan reissulle ja ootan nyt sitä reissua entistä enemmän. Jotenkii realisoitu se lähteminen taas paljon vahvemmi eikä maltettais enää oottaa…Valittiin sellane viihtysän olonen studio hotelli, missä meillä on oma keittiötila, kylppäri ja iso sänky. Nyt vaan thumbs up että se huone on edes lähelle se mistä maksettiin. Oon kuullu lähiaikoina jotenkii tosi paljon sitä, että ihmiset on varannu hotelleja ja paikanpäällä on oottanu ihan täysin kuvista poikkeeva huone. Myö yritettii tosi tarkkaa kattoo kaikki varausehdot ja pikkupräntit, joten toivotaa nyt että paikanpäällä oottaa se mitä tilattiin. Reissun jälkeen varmaan sitte siitä lisää täälläkii.

Meillä on täällä kotona meneillään sellane remontti- ja sisustussekamelska että oksat pois…Kylpääriin tehtii uusia vesiputkia viikon verran ja meillä ei siis kylppärissä ollu ollenkaa vettä koko remontin aikana. Käytännössä se tarkotti sitä, että suihkussa käytii CrossFit salilla, vessa piti huuhella vesiämpärin kanssa, pyykit käytii pesemässä alakerran pesulassa ja tiskejä pestii ku jaksettii…Huoh. Täytyy sanoo, et ne ihmiset jotka elää pidempää putkiremontin keskellä ku viikon, on hulluja. Miulla meinas mennä mielenterveys jo ekan muutaman päivän kohalla, ku putkimies pamahti aamu seittemältä ovesta sisää omilla avaimilla ja alko poraamaa johokii kaakelii. Ei muute korvatulpat enää auttanu siinä kohtaa. Noh, se on nyt onneks ohi, joten meillä on käynnissä hullu siivousprojekti ja ollaa vähä tilailtu uusia hyllyjä ja tauluja olkkarii ja muutakii pientä kivaa, mistä ehkä voisin kirjotella ja laittaa kuvia myöhemmi ku ne on löytäny paikkansa täällä kotona. Just käväsin tänään Ikeassa ostamassa vähä uusia kehyksiä ja muuta pientä kivaa ja ”tarpeellista” ja asentelin niitä paikoilleen. A on työreissulla pari päivää ni miulla meneekii nää vapaapäivät rattosasti siivoillessa ja pistäessä kotia takas asumiskuntoon. Nautin siitä ku saan siivota yksin. Voin tehä asiat just siinä järjestyksessä ku haluun eikä kukaa oo tiellä. Onks kukaa muu samanlaine, että tykkää siivota yksin? Mie tiiän, että miun äiti on sellane raivoriitta ku se siivoo ja haluu tehä kaiken just sillee ku haluu ni siinä on vaa miehet, eläimet ja lapset tiellä. Ehkä tää selittää sen miks ite oon taipuvaine samaan ajatteluun.

Siivouksesta puheen ollen, mie painelen nyt takas tonne keittiöön jynssäämää meijän hellaa ja sit kylppärin lattian kimppuun. Kivaa viikonloppua kamut!

//Henna