Joulunalusaika on koti-ikävän aikaa
Heloooooou kaikille!
Sehän on joulukuu ja Joulu lähestyy. En oo ilmeisesti enää mikään super hyper joulutyyppi, niinku ehkä vielä viime vuonna olin: miulla on aina pitäny olla kotona aito metsästä haettu joulukuusi (joka vuosi on pappa sen miulle kaatanu omasta metsästään ja tuonu kotiin asti), joulukoristeet ja -valot joka puolella laitettuna jo hyvissä ajoin ja lahjat hankittuna kaikille paljon ennen Joulua. Nyt tänä vuonna oon jotenkii iha eri fiiliksellä. Mietin vielä kuukausi sitte, että haluun ostaa oikeen joulukuusen, mut niimpä vaan ripustin ihan perus ledit meijän jukkaplamuun nuokkumaan. Meillä ei oo kotona yhen yhtäkään joulukoristetta, eikä muuten tule. Lahjojen osalta oon yrittäny miettiä, miten voisin antaa kaikille jotain mahollisimman aineetonta ja vähiten turhaa. Oon siis ostanu YHEN joululahjan tässä vaiheessa. En oo täysin känkkäränkkä kuitenkaan Joulua kohtaan ja Joulu on ihan ihanaa aikaa, mut jotenkii vaan tajusin, että en mie kyllä haluu syytää rahaa johonkii niin väliaikaseen, varsinkaan nyt ku tiiän, että molemmat tehään töitä aattoon asti ja sit aattoa edeltävänä päivänä lähetään jo reissun päälle ni ei edes oltais nauttimassa niistä koristuksista kuitenkaa. Joululauluja meillä soi kyllä vissiin joka päivä, mut jääköön se siihe. Jotenkii on koittanu hivuttaa omaa ajatusmaailmaani vähän siihen suuntaan, et kaiken sellasen turhan krääsän haaliminen olis jo aika unohtaa…
Miulle joulun aika tarkottaa isosti perhettä ja lämpöstä, tunteikasta aikaa. Miun Jouluun liittyy siis tosi vahvasti perhe ja yhdessäolo, päällimäisenä ilo, rakkaus ja välittäminen. Miun Joulun aikaan liittyy myös surullisia juttuja, mut ne jää onneks taka-alalle kaikkien positiivisten juttujen ja ajatusten takia! Pääasiassa kuitenkii nään Joulun sellasena aikana, kun koko perheellä on hetki aikaa pysähtyä olemaan yhessä ja nauttimaan siitä. Joulu ei ollenkaa oo enää miulle lahjoja ja koristeluita, vaan enemmänkii sellasia aineettomia juttuja, mitä ihan liian vähän tulee tehtyä muullon.
Just nyt tällä hetkellä miun pään sisällä jyllää ihan valtava koti-ikävä. Itseasiassa jyllää jo toista viikkoa. On joulukuu ja mie haaveilen sateisessa Köpiksessä omasta perheestä ja lumisesta maisemasta…asiaa ei helpota yhtään, että meijän Suomi-reissuun on vielä vajaa kaks viikkoa aikaa. Onneks joulukuussa aika menee aina nopsaan! Jokatapauksessa en malta oottaa kaikkia niitä haleja ja suukkoja joita Suomessa oottaa. Myös äitin ja isin joulupöytä on ollu aina aivan eeppine joka vuosi ja tossa otinkii pienen tyhjennyksen noroviruksen muodossa ni pystyy syömää reilusti. Haha. Aiotaan olla Suomessa Joulun ja uuden vuoden yli ja tullaan kotiin takas vasta 2.1. Oon ihan täpinöissäni, mut samaan aikaan ahistaa, kun tiiän jo valmiiks etten ehkä kerkee tehä kaikkee ja nähä kaikkia joita haluisin…koitan olla silti panikoimatta ja stressailematta ja parhaani mukaan teen kaiken minkä pystyn.
Aamut on koti-ikävän kannalta aina vaikeimpia…jotenkii aamusin on aikaa miettiä kaikkee ku istuu autossa tai junassa matkalla töihin. Miulla on tosi vahvasti tunnemuistoissa se mille Joulu tuntuu, näyttää ja tuoksuu. Oon katellu puhelimen galleriasta vanhoja perheen kanssa otettuja kuvia Joulun ajalta ja muullonkin ja koitan psyykata itteäni vielä jaksamaan pari viikkoa. Parit kyyneleet on tullu taas tirautettua, viimeeks eilen illalla nukkumaan käydessä. Hitto että tuntuu vaan joskus pahalle. Eniten pahalle tuntuu se, että oon maailman surkein ottamaan puhelimen käteen ja soittamaan kellekkään. Äitin, iskän ja siskon kanssa tulee juteltua viikottain, mut esim osa kavereista, kummilapset ja muut sukulaiset on jääny ihan täysin huomiotta…Nyt jos siellä joku sukulainen tai muu miulle tärkeä lukee tätä, ni soita miulle! Tässä tuleeki nyt julkinen anteekspyyntö teille, joille en oo soittanu ja itelleni annan henkisen läpsyn takaraivolle ku oon niin saamaton ja ”kiireinen”.
Me siis vietetään aatto A:n vanhemmilla ja sieltä sitte seuraavana päivänä lentokentälle ja kotiin. Otettiin lennot Rigan kautta Suomeen, koska oltii niin myöhässä lippujen oston kanssa, et kaikki aikaset lennot oli myyty loppuun tai ihan törkeen kalliita. Keretään noilla lennoilla nyt oikein hyvin äitin ja isin luokse iltaruuan aikaan! Ilmeisesti siellä oottaakii sitte koko äitin puolen suku vastassa, joten on kyllä tulossa ihan huippu Suomi-loma ja Joulu kaikkien rakkaiden kanssa. En malta oottaa!!
//Henna
P.S. Tässä miun suosikkikappale koti-ikävä hetkiin:
