Miun ÄITI
Sunnuntai 13.5.2018 on miun elämäni ensimmäinen äitienpäivä, jollon en nää omaa äitiä tai vietä päivää miun äitin kanssa samassa paikassa. Tää fiilis on jotenki ihan tosi outo ja haikee…Äitienpäivä on ollu meillä kotona aina se päivä, jollon meijän äiti on saanu vähän jotain erityiskohtelua arjen keskellä. Aamupala sänkyyn, pieniä lahjoja, kukkia ja hyvää ruokaa, yhdessä oloa. Tiiän että meijän äippä nauttii siitä ku se saa koko perheen kasaan ja ollaan vaan yhessä ja hupsutellaan.
Meillä on äitin kanssa ollu aina melkosen värikäs suhde. Miun kamalimpina teinivuosina (ja varmasti muullonkin) osasin olla ihan hirvee juntti ja kiukuttelin kaikesta mahollisesta…oon välillä miettiny tällei myöhemmi että kylläpä sitä on tullu oltua kiittämättömän itsekäs ja hölmö. Olin välillä ihan karsee monsteri ja mie en oo ihan varma vieläkään millä supervoimilla äiti kesti miuta. Varmaan just siks koska se on äiti, meijän äiti. Välillä paiskoin ovia perässäni sillei että äiti uhkas ottaa koko oven irti jos en lopeta, kikattelin Heidin kanssa yömyöhällä arki-iltasin vaikka olis pitäny olla nukkumassa jo tuntikausia sitte, kiroilin koska muut suomenkielen sanat ei riittäny kuvailemaa miun suuttumusta tai yksinkertasesti vaan miulta loppu ideat miten saan uhottua asiani ulos tarpeeks riittävän voimakkaasti. Ja äiti se vaan jätti silti laittamatta miut pahvilaatikossa Siperiaan. Tuskin muutes oli kovinkaan kaukana aina välillä… 😀
Ei meijän suhde pelkkää kiukuttelua oo ollu. Meillä on ollu hemmetin hyviä ja hauskoja hetkiä mooooonen monta. Käytiin (miun asuessa vielä Suomessa) välillä syömässä lounasta ihan extemporee kahestaan. Vietiin koiria kylpylään ja äiti veti miut vaivihkaa myös mukaan koiraharrastusporukoihin, missä meillä on ollu monta hyvää muistoa, onnistumisia ja epäonnistumisia. Äitin kanssa on ihan huippua myös vaan lösähtää sohvan nurkkaan kattomaan jotain turhanpäivästä telkkariohjelmaa tai leffaa ja olla vaan.
Äiti kuskas meitä treeneihin jäähallille ja kisareissuille päivästä toiseen monen vuoden ajan. Äiti pisti paljon rahaa likoon, jotta myö lapset saatiin harrastaa sellasta lajia mistä tykättiin. Äiti teki talkoita työpäivän jälkeen, jotta me lapset saatiin kesäleireille ja näytöksiin sponsoreita. Äiti pisti niin paljon omaa aikaansa meihin, että mie en ikinä koskaan pysty antamaan takas samalla tavalla.
Äiti tekee tärkeetä ja rankkaa työtä arkisin auttaen ventovieraita ihmisiä selviämään heidän elämän ehkäpä rankimmista kokemuksista. Miettikää, että äiti jaksaa tehä sitä kaiken muun oman elämänsä ohella. Auttaa muita selviämään. Äitillä on joku ihmeellinen taikavoima, koska se on hemmetin kestävä ja kova tyyppi, jolla kuitenkin on tosi iso sydän ja uskomaton kyky olla empaattinen. Äiti on heittämällä vahvin ihminen jonka tunnen. Äitille saa aika pitkään länkyttää enneks sillä menee kuppi nurin, kokeiltu on. Äiti osaa aina suhtautua kaikenlaisiin raskaampiinki juttuihi sellasella ihan tajuttomalla rauhallisuudella.
Äiti saa sellasia hervottomia nauruhepuleita. Se vaan nauraa sillei että sen takimmaiset hampaat näkyy, sillä menee naama ihan punaseks ja kyyneleet valuu silmistä. Se saattaa ihan laittaa kädet mahan eteen koska sen vatsalihaksiin koskee. Sit se vaan nauraa räkättää jollekkii tosi surkeelle vitsille. Äiti ei tykkää, jos heitetään alatyylisiä vitsejä ruokapöydässä…tylsää, koska miun ja iskän mielestä se hirveen kivaa ja aikuismaista 😉
Ja tän kaiken lisäks, äiti on rakastava ja lämmin ihminen, jolta saa tukea ja apua aina kun tarvii. Äiti on aina valmis auttamaan. Äiti otti 23-vuotiaan itkevän Hennan viereen nukkumaan (sori isi ku jouduit sohvalle…) kun vähän tuli parisuhteessa turpaan. Niin se vaan paijas miut uneen niinku pienenäki. Äitin halaus on ihan käsittämätön. Vaikka meijän äiti on aika pieni ja sporttinen, ni sen syli tuntuu silti maailman tilavimmalta paikalta. Siinä on vaan aina hyvä olla. Äitin halausta ei voita mikään.
Meijän mutsi rokkaa Cheekkiä ja Brädiä auton kaijuttimista täpöllä jos siltä tuntuu, se kaivaa kahvakuulan ja treenikuteet ja vetäsee hikijumpan olohuoneessa illalla klo 23 jos siltä tuntuu, se juoksee pitkin metsiä koirien kans otsalampu päässä kiiluen sillei että karhut ja hirvet paskoo alleen paetessaan meijän mamaa.
Äitissä on monta juttua, mitä mie toivon saavani joskus omille lapsilleni antaa. En sitä hullua itsetuhosuusiltalenkkigeeniä…sitä edes mie en onneks periny. Mut se kaikki henkinen vahvuus ja kestävyys ja sellanen viisas ja rauhallinen tapa kattoo tätä maailmaa. Ja ymmärrys. Niitä mie esimerkiks haluun ite oppia enemmän ja jakaa niitä eteenpäi omille lapsille.
Miettikää kaikkia äitejä. Ensin ne 9 kuukautta (noin) kantaa meitä sisällään, pusertaa meitä ulos ku viimestä päivää ja sen jälkeen kuuntelee meijän natinaa, suruja, huolia ja suurimpia ilon aiheita niin kauan kun ne elää. Ei tässä maailmassa vaan oo ketään yhtä superimpaa sankaria kun ÄIDIT. Toivottavasti kaikilla äiteillä oli tänään mukava ja rakkauden täyteinen päivä, koska ootte ansainnu! <3
Iso halaus ja suukko miun omalle, maailman parhaalle äitille! Oot miulle paras äiti eikä kukaan vois ikinä koskaan korvata siuta. Olisimpa joskus yhtä hyvä äiti kun sie oot. Oon pahoillani että en tänää päässy halimaan siuta, mut pian pääsen!
//Henna