Ostosreissu ja oksennuksen maku
Heippatirallaa!
Ja aurinkoiset terveiset Köpiksestä! Täällä on kaikki hyvin. Arki alkaa sujua jo aika kivasti omalla painollaan ja miulla menee päivät töissä hurjan nopeesti. Itseasiassa työrintamalla tuli ilosia muutoksia kun miun 15 tunnin sopimus vaihtukin 35 tunnin(/viikko) soppariin. Oon nyt melkein täyspäiväsenä töissä ja sehän on ainoostaan positiivista! Oon siis töissä Niken Outlet myymälässä Høje Taastrupissa parinkymmenen kilsan päästä kotoa ja teen perus myyntityötä myymälässä lähinnä vaateosastolla. Meillä on ihan huikee työporukka ja on huippua tehä töitä sellasessa paikassa, jossa nauttii olostaan. Tykkään tuotteista joita myyn, brändi on hyvä ja työntekijöistä pidetään tosi hyvää huolta. Ekana työpäivänä alotettiin aamupalaveri pelaamalla lentopalloa ja seuraavana aamuna pomo toi meille porkkanakakkua aamupalaks.
Miulla tosin on ollu vähä hankaluuksia opetella sisälle tähän small talk -kulttuuriin. Tosin tuntuuhan se hiton hyvälle ku pomo kysyy joka päivä töissä ”Hey Henna, how are you today?”. Ja niin kysyy muuten työkaveritkin ja mie oon yrittäny opetella myös kysymään takas. Kyllähän kaikki tietää ettei me suomalaiset olla small talkin ystäviä, mut miusta toi on huippuu! Meillä on myös yhteisiä illanistujaisia ja ens viikolla mennään iltapalaverin jälkeen keilaamaan ja drinksuille. Oon niin tyytyväinen tästä työstä mitä saan tehä ja kiitollinen, että työ löyty näin nopeesti.
Työmatkatkii on alkanu jo luonnistua ihan kivasti metron ja junien kans. Tosin viimeset muutaman päivää oon menny autolla. Autolla kulkeminen on niin paljon iisimpää miulle ku ei tarvii stressailla aikataulujen kanssa. Mut onhan toi julkinen liikenne täällä aika näppärä ku busseja, metroja ja junia kulkee melkein joka suuntaan muutaman minuutin välein.
Me käytiin viime viikolla heittämässä kevyt muutaman tunnin retki Ikeaan ja nyt on taas rahapussissa kivasti tilaa uudelle rahalle…Saatiin kuitenkin paljon kaikkee tarpeellista kotiin ja sellanen pieni naisellinen kosketus tänne kotiin ei ollu ollenkaan huono idea. Mm. peili, lakanoita, uusia laseja, kasveja ja pari lamppua. Meijän reissu olis kyllä ehottomasti pitäny saada videolle. Ite olin ihan onnesta soikeena Ikeasta ja kaikesta uudesta mitä sain kotiin ja A lähinnä nautti jokaisesta sohvasta ja penkistä mitä Ikeaa kiertäessä eteen sattui. Mie nauroin välillä maha kippurassa kun hänellä oli ihan eri plääni shoppailureissulla kun miulla. Meinas miulla vähän hermot kiristyä lakanosastolla ku meillä oli vähän sängyn mitat hukassa ja alko olla nälkä ja mitähän vielä…onneks A tietää mistä naruista vetää ja sai miut taas vaan nauramaan. Kaikin puolin siis hulvaton shoppailureissu.
On muuten ollu ihan jännä tutkimusmatka omaan ajatusmaailmaan tää yhteen muuttaminen. Oon aika impulsiivinen ja räjähdysherkkä ihminen tietyissä tilanteissa, mut varmaan kulttuurierot ja ”kielimuurit” vaikuttaa tosi paljon meidän molempien käytökseen. Miun on ihan mahdotonta olla vihanen, suuttua tai kiukutella ku aina kun alkaa hermostuttaa ni unohtelen sanoja englanniks ja sit päätän että on parempi vaan olla hiljaa. Tästä johtuen niitä omia mielentiloja tulee harkittua paljon enemmän ja tosiaan en oo tässä kolmen viikon aikana vielä saanu yhtäkään raivaria. Siellä varmaa joku miettii, että oon ihan kamala monsteri, mut ehei, oon vaan kovin tunnepainotteinen ja ilmasen itseäni tunteiden avulla välillä kovin vahvasti ;) Lisäks A osaa kyllä jostain ihmeen syystä aina tehdä jotain tosi junttia ja hassua ku miuta meinaa alkaa ahistella tuolla takaraivossa ja yleensä päädyn vaan nauramaan. Joko A:lle tai miun omalle hölmölle kiukulle. On ollu ihan hauskaa löytää itestäni uusia piirteitä ja tajuta, että ehkä se väärän kokonen lakana ei oikeesti oo kiukuttelun aihe, vaan ehkä koko jutulle vois vaan naurahtaa ja jatkaa elämää normaalisti. Vaikka sitten väärän kokosten lakanoiden kanssa.
Aloin tosiaan käydä myös CrossFit tunneilla ja on ihan parasta, että toi sali on tossa parin minuutin kävelymatkan päässä meiltä. Meijän olohuoneen ikkunasta näkee CrossFit salin rakennuksen. CrossFit on lajina tosi kova ja rankka, mut just nuo jutut tekee siitä super siistiä! Jokainen pitää huolen omasta tekemisestään ja ohjaaja käy välillä vieressä huutamassa tsemppejä. Tykkään myös siitä, että siellä tsempataan toinen toisia ja potkitaan eteenpäin ku huomaa että meinaa homma hyytyä. Tänään meinas taas miulla oksu lentää ja hiki otsalla väänsin kuitenkin liikeet tahdonvoimalla loppuun oksennuksen maku suussa. Tuolla CrossFitissä saan itestäni jotenkin tosi paljon enemmän irti kun perus puntilla. Varmaan siihen vaikuttaa tosi paljon se ohjaajan tsemppi sekä sosiaalinen ”paine” ja kilpailuhenkisyys. Oon kuitenki tykänny tosi paljon ja oon päättäny että käyn tunneilla sen verran mitä kroppa jaksaa. Välillä työpäivien jälkeen jalat on nii väsyneet et ihan turha siinä olotilassa on enää lähtee salille hajottamaan itseään. Mut fiiliksen mukaan! :)
Sain vihdoin myös tanskalaisen pankkitilin auki ja nyt oikeestaan on kaikki tarvittava hoidossa. Verokortin pääsen hakemaan ens viikolla ku saadaan työsopimushommat hiottua vielä loppuun. Sellasta tänne. Tuovi tulee tänää iltalennolla tänne meille muutamaks päiväks kylään ja lauantaina me juhlitaan tupareita ja miun ”tervetuliasijuhlia” ystäväporukalla. Tulee kiva loppuviikko!
Ihanaa viikkoa teille myös! Haleja!!
//Henna