Miulta kysellään melkein joka päivä mitä miulle tänne Köpikseen kuuluu ja miten meillä A:n kanssa menee. Ihanaa, että teitä kiinnostaa ja joka kerta mie vastaan yhtä mielelläni ja kerron meijän arjesta. Joka muuten on ihan tavallista kahen aikuisen arkea, ainoo vaan että me molemmat edelleen opetellaan tätä yhteistä elämää samojen seinien sisällä. Itekseen asuminen on meillä molemmilla vaihtunu yhteisiin aikatauluihin ja arjen suunnitteluun.

Jokainen ihmissuhde on erilainen. Tän nykysen aikana oon oppinut taas paljon uutta ja tuun varmasti oppimaan koko ajan lisää. Sekä itestäni että ihan ylipäätään siitä miten elämä toimii.

Listasin tähä muutaman miulle tärkeen asian, jotka vaikuttaa isosti parisuhteen toimivuuteen ja siihen miten siinä parisuhteessa viihtyy. 

Luottamus

Miun ja A:n tapaamisen jälkeen elettiin melkein vuoden verran eri maissa, parin tuhannen kilometrin päässä toisistamme. Molemmilla oli omat elämät omissa maissaan ja nähtiin muutama päivä kerrallaan aina sillon tällön kun oli tilaisuus matkustaa toisen luokse. 

Mie oon aikasemmin ollu melkosen mustasukkasta sorttia. Osaks se johtuu omasta epävarmuudesta itseäni kohtaan ja osaks varmaan takaiskuista joita on tullu aiemmissa parisuhteissa. Nykyään kuitenkin oon unohtanu koko mustasukkasuusasian ja pystyn elämään tosi itsevarmasti epäilemättä ollenkaan tuota miun komeempaa puoliskoa. Miulla ei oo syytä epäillä mitään tai olla mustasukkanen. Jos joku asia on epäselvä, pystyn kysymään suoraaja keskustelemaan asioista.

Jo heti kun tavattiin ja alettiin pitämään enemmän yhteyttä, tein tietämättäni päässäni tiettyjä valintoja. A asuu kaukana eikä tulla näkemään kovinkaan usein, on pakko luottaa. Hetkeäkään en oo epäilly ettenkö vois häneen luottaa. Kaikki asiat ei miulle kuulu, eikä miun tarvii kaikkea tietää ja sen asian kanssa miun on tosi helppo elää. Etäsuhde/kaukosuhde mikskä sitä ikinä kutsutaankaan, ei ollu miulle helppo juttu, mut lähinnä se johtu siitä, että olis ollu niin kiva viettää enemmän aikaa yhessä. Nyt oon täällä hänen kanssa ja sama luottamus kantaa meitä edelleen. Uskon, että miun elämään tällänen uudenlainen alku parisuhteelle teki erityisen hyvää. Opin siinä paljon itestäni ja sain ison määrän itseluottamusta.

A on parhaillaan Berliinissä keikalla ja mie vietän muutaman päivän itekseen kotona. Miusta tää fiilis on aika kiva, kun tiiän että voin luottaa häneen ja ootan jo kovasti huomista ku A tulee kotiin!

Avoin ja rehellinen keskustelu

Koska meillä eletään kahden (englanti mukaan lukien kolme) erilaisen kielen armoilla, ei aina tiedetä ja ymmärretä mitä toinen puhuu tai kirjottaa. Meille on tosi tärkeetä, että pystytään kysymään ja keskustelemaan jos eteen tulee tilanteita missä ei tiedetä mitä toinen yrittää viestiä. Joko toisillemme tai muille ihmisille.

Meillä on tosi avoin ilmapiiri ja pystytään antamaan toinen toisellemme palautetta oikeestaan mistä tahansa asiasta. Mie pystyn myöntämään että oon aikasemmin ollu aika paha möläyttelijä tän palautteen antamisen osalta. Saatoin töksäytellä törkeyksiä toiselle perustelematta niitä millään tavalla ja aiheuttaa turhia riitoja omalla ajattelemattomalla käytöksellä. Oon skarpannu tän asian kanssa paljon ja pystyn nykyään antamaan palautetta muille paljon fiksummin ja myös ottamaan vastaan rakentavaa kritiikkiä. Oon tajunmu että on oikeesti rikkaus saada muilta palautetta omista käytöstavoista ja toiminnasta, ei suinkaan tarvii vetää hernekeittoja nokkaan jokaisesta kommentista.

Meillä keskustellaan tosi paljon. Jutellaan päivän suunnitelmista ja ajatuksista, kysellään miten päivä sujui ja höpötellään välillä tosi syvällisiä. Useesti iltaruuan aikana meillä on puhelimet sivussa ja keskitytään toisiimme. Ollaan tehty sellanen hiljanen sopimus siitä, että illallispöytä rauhotetaan vaan toistemme kuuntelemiselle ja keskitytään oikeesti niihin juttuihin jotka on just siinä hetkessä. Miusta se on tosi jees, koska useesti puhelimet ja tietokoneet kulkee kaikilla koko ajan mukana ja vie turhaan huomiota pois niistä oikeista hetkistä toisen ihmisen kanssa.

Kunnioitus ja kannustus

Me kunnioitetaan toisiamme. Joka päivä. Arvostetaan toinen toisemme panostusta töissä, kotona, parisuhteessa ja ihan kaikessa mitä tehdään. Ja muistetaan myös sanoa se ääneen aika usein.

Monesti oon huomannu ajattelevani jostain ihmisestä hyvää, mut se unohtuu helposti sanoo sille toiselle ihmiselle. Tässä asiassa miulla on vielä paljon parannettavaa ja haluisin oppia kehumaan muita vieläkin enemmän. Mie uskon että joka päivä on syytä sanoa jollekin toiselle jotain positiivista. 

Välillä on sellasia päiviä ku tuntuu että kaikki menee pitkin seiniä. Sillon ihan sellane pieni tsemppi toiselta tekee aika hemmetin hyvää ja saattaa pelastaa loppupäivän fiiliksen!

Erimielisyydet

On ihan luonnollista olla asioista eri mieltä. Ollaan kuitenkin kaks ihan tavallista ihmistä, joilla on omat ajatusmaailmat ja mielipiteet. Erilaisten mielipiteiden ilmaisu on sallittua ja useesti sitä oottaa ihan mielenkiinnolla mitä toinen on jostain asiasta mieltä. Oma ajatusmaailma on täynnä niitä omia juttuja ja omia tottumuksia, ennakkoajatuksia ja mielipiteitä. On kiva tietää mitä joku muu samasta asiasta ajattelee. 

Aina ei kuitenkaan kaikki asiat mee ihan sovussa, vaan omasta mielipiteestä tai ajatuksesta pitää kiinni viimeseen asti. Sitä vaan haluaa toteuttaa sen oman näkemyksen välittämättä toisen tahdosta. Näitä tilanteita onneks tulee tosi harvoin ja meillä päästään aika helpolla yhteiseen lopputulokseen. Joinain päivinä kuitenkii tuntuu, että mikään muu juttu ei kelpaa paitsi se oma suunnitelma. Sekin on välillä ihan fine miun mielestä, kunhan osaa perustella sen oman mielipiteen tai ajatuksen.

Me ei olla vielä kertaakaan riidelty A:n kanssa. Ainoot tilanteet missä oon saattanu vähä hermostua, on tää julkinen liikenne täällä ja sen mukana tuomat vaikeudet miun osalta. En aina ymmärrä aikatauluja tai myöhästymisiä junien kanssa, joten otan asiakseni sitte avautua siitä a:lle, kenen vika julkisen liikenteen toimimattomuus ei tosiaankaan oo. Toinen ahistuksen aihe on ollu paperiasiat täällä sillon ihan alkuun, mut nyt onneks niistäkii on selvitty joten stressatavaa on paljon vähemmä. Myö ollaa aika hyvä tiimi ja ratkastaa monet ongelmat sellasella fiksulla kompromissilla johonki suuntaan. Riitely on iha tyhmää ja teen jatkossakii parhaani ettei sitä tartteis harrastaa.

Kiusanteko

Koska pien kiusaaminen ja ärsyttäminen on ihan terveellistä, meillä harrastetaan sitä joka päivä vähänväliä. Tunnetaan toistemme rajat jo aika hyvin ja tiietään mihin asti on ok ”kiusata”. Meijän kiusaaminen on sitä että huomautellaan toisillemme jostain ihan turhasta ja nauretaan perään. Välillä A kysyy miulta ”Are you…stupid?” ja taas nauretaan. Meille on syntyny sellasia omia vitsejä mille nauretaan eikä kukaan muu ymmärrä miks ne on muka hauskoja. Miulle se meinaa sitä, että ollaan samalla levelillä ajatustemme kanssa ja itsemme kanssa. Kestetään pienet kiusat ja osataan nauraa itellemme, yhessä. 

Kehuminen

Niin ulkosten kun muidenkin hyvien ominaisuuksien esiintuominen toiselle on tosi tärkeetä. Mie en kaipaa kehuja joka päivä, mut kun niitä kuulee, tulee tosi hyvä mieli. Pieniä arkisia juttuja, mut on aina välillä kiva kuulla onnistuneensa. Mie tykkään kehua A:a aika paljon. Tykkään kertoa asioista joita hänessä rakastan. Usein se on hymy, onnistunu ruoka tai joku juttu mitä hän on miulle sanonu. En tiiä tykkäänkö enemmän ite siitä että saan sanoa sen kehun ääneen, vai siitä miten hyvälle tuulelle hänet sillä saan. Molemmat on tärkeitä.

Nauru ja muiden tunteiden näyttäminen

Meidän kodissa nauretaan PALJON. Joka päivä. Välillä pitkin yötäkin. Koska se vaan on hemmetin hauskaa ja kasvattaa iloa vielä enemmän.

Meidän kodissa ja parisuhteessa näytetään kaikki muutkin tunteet. Saa itkeä, saa olla väsyny tai vihanen, saa olla pettyny. Koska ne vaan on ihan niitä tavallisia arkisia juttuja. Välillä istutaan eri huoneissa hiljaa, koska tarvitaan se oma hetki ja tila olla vähä väsyneitä ja kiukkusia. Välillä istutaa  sylikkäin halien ja nauretaan toistemme hölmöille jutuille. Se on elämää se <3

I love you

Iso lause. Me sanotaan se joka päivä toisillemme, ollaan sitte samassa paikassa tai satojen kilometrien päässä toisistamme, niinkun nyt. Useesti jopa monta kertaa päivässä. Koska niin se vaan on. I love that guy to the moon and back 160000 times, at least.

//Henna

P.S. Tää Anna Puun musa on miun tän hetken lempparia suomalaisesta musiikista!! Ihana❤️