Sunnuntai-ihanuus
Ihanan lämmin ja pitkä kesä on nyt takanapäin ja mie nautin ihan hurjasti tästä syksyn saapumisesta. Värikkäät lehdet tippuu puista tuulen mukana, kotona on villasukat jo ahkerassa käytössä, kynttilät lämmittää olkkaria ja kaapin pohjalta on napattu villapaidat esille. Ihanaa! Mie oon tykästyny syksyyn nyt jotenkii vielä aiempaa enemmän. Täällä keskustassa katujen varrella puut on värikkäitä oranssien lehtien koristelemana, mut ei täällä nää sitä luonnon kauneutta ollenkaa niin hyvin ku Suomen erikoislaatusessa ruskassa. Nyt jos koskaan sitä maailman kauneinta luontoa on tosi kova ikävä. Tää Köpiksen syksykää ei kyllä jotenkii yhtää ärsytä nyt kun täällä on ollu vasta ehkä yks oikeesti sateinen päivä ja muuten on pyöriny kelit reippaasti +15 yläpuolellaki jopa (tänää +18 ja aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta)! Ihanan aurinkoista, raikasta ja valosaa!
Sunnuntai-aamuna istuttiin aamupalapöydässä ihan pitemmän kaavan mukaan ku olin tehny meille oikei herkkuaamiaisen! Leivoin lauantai-iltana vanilja-sitruuna juustokakun (joka on aina parasta vasta seuraavana päivä jääkaapin viileenä ja raikkaana kirpeittem vadelmien kanssa), aamulla leivoin sänpylöitä (joitten ohjeen voisin itseasiassa vaikka jakaa tänne jos kiinnostaa?) ja katoin pöytään kaikenlaisia herkkuja. Halusin yllättää A:n, koska hän oli viettäny muutaman päivän kiertueella ja oli reissusta jo aika väsyny. Tunti vierähti miulla keittiössä ihan kevyesti heti aamusta, mut oli kiva puuhastella ku tiesin että A saa nukkua pitkään kaipamiaan kunnon yöunia omassa sängyssä. A oli super onnellinen herätessään ku näki minkälainen jätti-aamiainen häntä ootti. Miekii sain pienen lahjan häneltä: A:n ystävän äidin käsin tekemän kullan värisen rannekorun. Annetaan toisillemme tosi vähän mitään tavaralahojoja, oikeestan vaan jos on joku merkkipäivä tai vastaava, mut nyt oli kyllä ihanan persoonallinen ja kaunis yllätys! Hän oli oikei ite valinnu. Ihana!
Iltapäivällä (eli aamupalan jälkeen kolmen aikaan) lähettiin Louisanan modernin taiteen museoon pyörimään. Täältä meiltä kotoa sinne ajaa kolmisen varttia. Siellä onneks päästiin vähän luonnonkii keskelle! Museon isolta takapihlta on ihanan upee näköala merelle ja merta pitkin Ruotsiin asti.
Tossa museon pihalla on ihana kahvila merinäköalalla, mut oli vähä liian vilunen ilma juua iltapäiväkahveja ulkona, joten skipattiin kahvittelut ja kierreltiin museota lähinnä sisällä.
Museon päänäyttely kertoo Kuusta ja kaikkee jännää ja mielenkiintosta kuumatkailun historiasta ja tulevaisuudesta. Vaikka en mikää avaruusintoilija oo ja avaruushommat on sattuneesta syystä menny aina vähän yli hilseen (miun äo ei ehkä kuitenkaa riitä, tai sit vaan oon turhan leviton sielu ajattelemaan avaruuden loputtomuutta) ni silti näyttely oli tosi mielenkiintone ja visuaalisesti upeesti toteutettu. Louisianan sokkeloisessa museossa vierähti kevyesti pari tuntia!
Oli pakko ottaa tästä kuva, ku jotenkii tulee vahvasti oma persoonallisuus tästä mieleen 😉 ^^
Tän ylläolevan taulun olisin halunnu meijän makuuhuoneeseen ja niitä olis voinu tuolta museosta ostaa sellasina posteri versioina, mut niissä oli alareunassa museon logot ja näyttelyn päivämäärät ym turhaa, ni jäi se taulu haaveeks. Ihan ei myöskään vielä olla nii taidefriikkejä, että olis ostettu mitää kallista originaali versioo, joten makuuhuoneen sisustusinspistä haetaan edelleen…
Tänään miulle saapuu miun ihanat naiset tänne melkein koko viikoks kylää ja tiiän et meillä tulee ihan huippu viikko!! Miul on ollu tooooosi kova ikävä just näitä kahta ystävää ja nyt mie saan ne tänne molemmat ja vielä noin moneks päiväks!
Raikasta viikkoa kaikille!! Pus.
//Henna