Snakker du ikke dansk?

Heipsan!

Hetkeen ei oo tullukkaan kirjoteltua, vaikka toi miun blogin luonnoslaatikko tulvii kaikenlaisia kirjotusideoita ja alotuksia. Noh, päätinpä nyt ottaa käsittelyyn yhen aiheen, joka herättää miussa joka kerta tunteita. Välillä positiivisa ja välillä vähemmän positiivisia. Nimittäin kielitaidottomaan kohdistuvat asenteet, teot ja sanat.

Tää kevät on ollu sellasta rallia, että oksat pois…muutin Köpikseen ilman minkäänlaista tanskan kielitaitoa, työpaikkaa tai järkevää suunnitelmaa. En ees ollu ihan varma löydänkö työtä, missä miun ei tarvii osata sanaakaan tanskaa.

Miulle on melko helppoa omaksua uusia kieliä ja koska oon ruotsin kielen kanssa ihan hyvällä tasolla, on tanskan kielen opettelu ollu huomattavasti helpompaa kun ilman ruotsin kielen osaamista. Tulin tänne uuteen maahan kuitenkii ihan luottavaisin mielin ja päätin, että opettelen uutta kieltä kaikessa rauhassa ilman stressiä. Ymmärrän kirjotettua tanskaa melko hyvin, koska siinä on paljo samoja juttuja kun ruotsissa ja suullinenkii kielitaito kasvaa joka päivä isoja harppauksia. Huomasin tosi nopeesti, että Tanska ja varsinkii Köpis on aika helppo paikka selvitä ilman tanskan kielitaitoa. Täällä on paljon turisteja ja asukkaita eri maista, joten esim iso osa työpaikoista ei edes vaadi tanskan kielitaitoa. Moneen työpaikkaan kielitaitovaatimuksena on englanti ja/tai joku pohjoismainen kieli. Täällä haetaan koko ajan suomenkielisiä työntekijöitä erilaisiin työtehtäviin. Loppujenlopuks miulla oli työnhakua tehdessä sellanen fiilis, että löydän kivan ja itelleni sopivan työn täällä helpommin kun Suomessa…Mikä on sinäänsä aika surullista Suomen kannalta, koska ihan äkkiä en oo Suomeen palaamassa, jos sen maan työllisyystilanne jatkuu yhtä surkeena kun mitä se nyt on. Anyway, työn löytäminen on paljolti omasta asenteesta kiinni, joten uskon, että kaikki on mahollista jos oikeesti niin haluaa. 

Töissä puhun pelkästään englantia (ja pieniä määriä tanskaa) ja valtaosa asiakkaista on tän asian kanssa erittäin fine. Jotkut jopa on sanonu miulle,  että on kiva puhua englantia ja muistutella sitä itelleen mieleen. Jotkus asiakkaat kysyy, mistä oon kotosin ja haluaa miun puhuvan heille jotain suomeks. Välillä kuitenki vastaan tulee tilanteeseen tyytymättömiä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta (usein varmaan heidän oman kielitaidon puutteen takia) haluaa asiakaspalvelua pelkästään omalla kielellään, tanskaks. Joku tovi sitten miun eteen tuli ihan uus tilanne: miun luokse tuli vanhempi naishenkilö ja ilmotti tanskaks haluavansa vaihtaa ostamansa kengät toisenkokosiin. Ymmärsin mitä hän sano ja vastasin englanniks. Sanoin vielä pahotteluni etten osaa puhua tanskaa. Tässä kohtaa kyseinen rouva ilmotti miulle hyvin selkeesti tanskan kielellä asuvansa Tanskassa ja tästä syystä haluaa myös asiakaspalvelua tanskan kielellä. No eipähän siinä sen kummempaa olis ollu jos tää asia olis miulle kerrottu ihan tavalliseen äänensäävyyn, mut kun piti ihan kovasti yrittää siitä kassan yli kiivetä miun naaman eteen karjumaan, jos vaikka ymmärtäisin paremmin mitä kovemmalla äänellä asian ilmottaa. Lisäks viikottain eteen tulee tilanteita, missä asiakas pyytää apua ja kun kuulee etten puhu tanskaa, ni ne heilauttaa kättä ku huitois kärpästä naamalta ja lähtee pois…Miusta toi on jotenkii vähä nihkee juttu. Ensisijasesti tarjoon aina tanskaa puhuvaa myyjää niille asiakkaille, joille ei enkku maistu, mut jotkut ei anna siihen edes mahollisuutta, vaan päättää vaa kävellä pois. Tilanne olis helppo ratkasta, jos ihmiset antais siihen tilaisuuden, mut jotkut kokee parhaakseen vaan häipyä.

Näitten tilanteiden jälkeen oon pyöritelly mielessäni tätä toiseen maahan muuttamista ilman kielitaitoa. On se hemmetin hullua puuhaa. Valinta oli miun oma ja vapaaehtoisesti tulin tänne keskelle vierasta kieltä. Itse valitsin polkuni ja perkele sen polunhan mie kävelen loppuun asti. Aion oppia tanskan kielen niin, että pystyn käyttämään sitä sujuvasti omassa arjessa ja oon tässä opettelussa jo tosi hyvässä vauhdissa. Oon hurjan ylpee, että ymmärrän jo puhuttua kieltä tosi paljon.  Osaan numerot ja pystyn jotain jo puhumaankin tanskaks. Kerron asiakkaille esimerkiks kaikki hinnat jo tanskaks enkä enkuks niinku kaks viikkoa sitten vielä tein. Tosin minkäänlaiseen järkevään vuoropuheluun en oikein vielä taivu, mut koko ajan joka päivä opin uusia juttuja kotona ja töissä. En oo enää ollenkaan niin pihalla kun kuukausi sitten. Huomaan, että tuun koko ajan varmemmaks tanskan kielen kanssa.

Joillain ihmisillä on sellanen ärsyttävä tarve purkaa omaa huonoa oloaan muihin, sellasiin ihmisiin jotka ei oo millään tavalla osallisia siihen olotilaan. Ymmärrän sen, jos miun ystävät tai perheenjäsenet purkaa pahaa oloaan miulle, mut sitä en ymmärrä, että vieraat ihmiset kuvittelee että on ihan ok kiljua kurkkutorvi suorana jotain liibalaabaa urheiluvaatekaupan kassalla viattomalle myyjälle. Mie olen töissä asiakkaita varten. Oon siellä auttamassa ja palvelemassa, en ärsyttämässä tai kiusaamassa ketään. Oon jokaisessa työpaikassani (kaikki asiakapalveluduuneja) törmännyt näihin asiakkaisiin ja tiiän että niitähän riittää ihan hamaan maailman loppuun asti, mut voitasko kuitenkii miettii sen toisen hengenvedon verran vielä, että räyhätäänkö niille asiakaspalvelijoille vai käydäänkö vaikka pihalla vetäsemässä parkkipaikan ympäri raivoravit ennen kun huudetaan? Toki onhan se varmaan jännä tilanne huomata ettei omassa maassa saakkaan asiakaspalvelua sillä omalla kielellä, mut kai sen pettymyksen voi muutenkin ilmasta kun dramatisoimalla…Vai voiko? Miun mielestä voi.

Oon hurjan ilonen siitä, että miun työkaverit jaksaa tsempata, opettaa ja auttaa miuta joka päivä tanskan kielen kanssa. Aamusin toivotetaan hyvät huomenet tanskaks ja kysellään kuulumisiaki välillä tanskaks. Miusta on hauskaa oppia uusia juttuja ja on hienoo, miten paljon työkaverit osallistuu miun tanskan kielen opetteluun. Arvostan myös sitä, että useimmiten kaikki puhuu englantia aina kun mie oon paikalla. Vaikka eihän kenenkään olis mikään pakko. Välillä toki se unohtuu, mut jos koen haluavani ymmärtää, niin uskallan myös sanoo ja muistuttaa etten ymmärrä vielä ihan kaikkee. Aamupalavereissa jutut saattaa karata tanskan kielen puolelle, mut pysyn jo aika kivasti mukana.

Mie sain kirjeen kielikoulusta melkei heti miun muuton jälkeen, että saisin osallistua tänä kesänä ilmaseks tanskan kielen kursseille. Päätin kuitenkii etten mee sinne, koska töitten tekeminen vie jo vuorokaudesta matkoineen kymmenisen tuntia ja haluun tehä muutakii ku töitä ja istua kielikursseilla. Oon muutenkii sitä mieltä, että uusia kieliä oppii parhaiten käyttämällä ja kuulemalla. En koe itelleni hyödylliseks istua kuuntelemassa kielioppiopetusta, vaan mielummin opin käytännön kautta. Käytännön kautta oppimisessa on se etu, että voin opetella just niitä sanoja ja lauseita mitä oikeesti arjessa käytän. Kielioppi tulkoon siinä sivussa.

Tää on muuten ihan tosi hullua, että oon asunu täällä nyt kaks kuukautta ja puhun joka päivä pelkästään englantia ja kuulen tanskaa joka puolelta miun ympärillä. Unohtelen suomalaisia sanoja ja tuntuu, etten puhu enää ollenkaa niin hyvää suomea ku aikasemmin. Pelottaa, että miun suomi muuttuu sellaseks aksentti-suomeks…Onks se mahollista..? :D Yks päivä miulla oli suomalaisia asiakkaita ja miuta jännitti ihan hirveesti puhua suomea. Tunsin miten miun naama alko punottaa ja tuli sellane tuskan hiki. Unohtelin pari sanaa ja lähinnä nauratti, miten nopeesti se oma kieli unohtuu ku puhuu jatkuvasti vaan muita kieliä. Onneks kohta päästään viikonloppureissuun Suomeen ja pääsen taas muistuttelemaa sitä suomenkieltä mieleen!

Anyway, toivoisin ehottomasti jokaiselta ihmiseltä edes pientä ymmärryksen hiventä niitä kohtaan, jotka vielä opettelee uusia juttuja. Oli se uus taito sitte mikä tahansa: uus työ, uus kieli, uus urheilulaji, uus harrastus, uus mikä tahansa. Jokanen on joskus jossain jutussa alottelija ja miun mielestä meijän pitäis antaa ihmisille mahollisuuksia ja tsempataan mielummin kun lytätä ja lannistaa. Suukkoja ja sunnuntai-fiilistä! Myö lähetään kohta kirkkoon. Huomenna varmaan saatte lukee siitä enemmän, miks me kirkkoon mennään ja mitä siellä tapahtu… ;) 

//Henna

P.S. Miulle on kaiken kielitaidon opettelun lomassa tuputettu hirvee määrä tanskalaista musaa ja tässä on miun ehoton suosikki! Ihana vanha klassikkokappale Den Jeg Elsker <3