Sovimme vaimoni kanssa, että molemmat käyvät ostamassa kaksi lastenkirjaa ennen lapsemme syntymistä elokuussa. Kävin jo viime viikolla ostoksilla Suomalaisen Kirjakaupan lastenkirjaosastolla. Parempi olla hyvissä ajoin liikkeellä! Kuulemma lapselle on hyvä lukea jo raskausaikana. Kirjan hankkiminen vastasyntyneelle osoittautui kuitenkin odotettua hankalammaksi tehtäväksi. 

Oli yllättävän vaikea hahmottaa, mikä kirja sopii parhaiten vastasyntyneelle. Ensimmäisessä hyllyssä tarjolla oli Tatua ja Patua, jotka sopivat paremmin vähän vanhemmille lapsille. Myöskään Mauri Kunnaksen klassikoita ei ole tarkoitettu ihan vastasyntyneelle.

Huomasin myös, että nykyajan lastenkirjallisuus oli itselleni täysin vierasta. Omasta lapsuudestani tuttuja Miinaa ja Manua, Viiru Pesosta tai Barbapapaa ei näkynyt lainkaan kirjakaupan valikoimassa. Sen sijasta löytyi Risto Räppääjä ja Supermarsua. Tunsin itseni täysin kalkkikseksi. Teki mieli selailla kirjoja ja tutustua niihin tarkemmin.  Näytin varmaan olevan sen verran hukassa, että paikalle tuli myyjä tiedustelemaan, mitä olin etsimässä. Hän opasti minut toiselle hyllylle, jossa oli ihan pienille lapsille suunnattuja kirjoja. Kiitokset hyvästä palvelusta!

Pienemmille lapsille löytyi pehmeäkantisia kirjoja, joissa oli enimmäkseen kuvia. Etsin kuitenkin kirjaa, jossa olisi juoni. Useat kirjat olivat myös hyvin paljon sukupuoleen sidottuja. Pojille löytyi traktorikirjoja ja tytöille hevosaiheisia opuksia. En edes tiedä vielä lapsen sukupuolta. Jokin sukupuolineutraali olisi myös parempi. Aloin jo kyseenalaistamaan omia kriteerejäni. Ehkä juoni ei sittenkään olisi niin tärkeä. Lapsi kuitenkin arvostaisi enemmän kuvia. Tarkoitukseni ei myöskään ollut lapsen yleissivistäminen ja kulttuurikasvatus jo taaperoikäisenä. Ehkä ensimmäinen kirja ei  ratkaise, mikä lapsesta tulee isona. 🙂

Tässä kohtaa harkitsin jo Mestarietsivä Peppusen seikkailuja. Jätin sen kuitenkin hyllyyn. En halua muistella lapselle myöhemmin, että hän sai iskältä ensimmäiseksi kirjaksi tarinan Herra Peppusesta. Lapsuuden traumoja saa vähemmästäkin. Lopulta päädyin kuvitettuun versioon Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen runokirjasta. Varmaan runot sopivat pienille lapsille sukupuolesta riippumatta. Kirjassa on myös paljon kuvia. Kirjan hankinta oli haastavaa luultavasti sen takia, etten pystynyt laskeutumaan lapsen tasolle. Todennäköisesti lapsi haluaa vielä myöhemmin hankkia Herra Peppusen seikkailut.