WC-paperia ihan vaan varmuuden varalta

Itse olen luottanut siihen, etteivät ruoka ja muut päivittäistavarat lopu kaupasta. En ole myöskään nähnyt tarvetta ostaa tavaroita varastoon koronakriisin aikana. Tähän mennessä tällä taktiikalla on pärjännyt hyvin, vaikka välillä kaupasta ei ole voinut ostaa kaikkea haluamaansa. Hyllystä on kuitenkin löytynyt aina jotain korvaavaa tilalle. Koronakriisi on kuitenkin pistänyt miettimään, mitä kannattaa hankkia varastoon ja, mihin hamstratut tavarat lopulta päätyvät. Onko hyvä ostaa wc-paperia ihan vaan varmuuden varalta?

Todennäköisesti hävikkiruoan määrä tulee kasvamaan, sillä kaupoissa erityisesti lihahyllyt ovat olleet tyhjiä. Lihan ostaminen varmuuden varalta ei kannata, sillä lihan säilyvyys pakastettunakin on vain muutamia kuukausia. Ilmaan lihaa myös pärjäisi, sillä se on helposti korvattavissa muilla tuotteilla. Myöskään kasviksia ei kannata ostaa varmuusvarastoon, sillä nekin pilaantuvat helposti. Niin ikään leivän säilyvyys on pakkasessakin heikko.

Wc-paperi ei sinänsä vanhene, jos sen säilyttää kuivassa tilassa. Hamstratuille wc-papereille keksii myös monia muitakin käyttötarkoituksia. WC-paperista voisi rakentaa vaikkapa etätyöpisteen. Lisäksi lasten leikkilinnakin syntyisi vessapaperista helposti. Koska wc-paperikin on korvattavissa, ei sen ostaminen varastoon kuitenkaan tunnu järkevältä. Todennäköisesti Suomen metsäteollisuus pitää myös huolen, ettei vessapaperi ihan ensimmäisenä lopu kaupoista.

Säilykkeet ja pakasteet ovat pitkään käyttökelpoisia. Myös pussikeittojen hamstraamisessa voisi olla ideaa.  Jos joka päivä syö purkkihernekeitto, se voisi kuitenkin tulla jo korvista. Ehkä kannattaisi hamstrata monia eri säilykkeitä ja pakasteita. Voisi sitten joka toinen päivä syödä nötköttiä ja joka toinen säilykelihapullia. Viikonloppuisin voisi herkutella pakastekalapuikoilla. Hiilijalanjälki säilykkeissä on tosin todella suuri. Lisäksi ne vievät paljon tilaa. Muuten tämä kuulostaisi jo suunnitelmalta.

Jos haluaisi varautua ekologisesti, pitäisi viljellä ruokansa itse. Valitettavasti tämä ei kaupunkiolosuhteissa ole ihan mahdollista. Perunan kasvattaminen omalla parvekkeella ei onnistu. Taloyhtiö ei myöskään innostuisi, jos raivaisi oman kasvimaan kerrostalon pihalle. Maaseudulla ei ole myöskään kakkosasuntoa, jonne voisi vetäytyä viljelemään lanttua. Vanhemmilla ei niin ikään ole maatilaa, josta voisi lähettää tuoreita vihanneksia kaupunkiin.

Mahdollisesti osa hamstratuista tuotteista päätyy lopulta jälkimarkkinoille. Ehkä wc-paperistakin tulee vielä keräilytuote, jos paperit ovat alkuperäispakkauksissaan ja pystyy kuitilla todistamaan, että paperit on ostettu koronakriisin aikana. Iltalehden uutisen mukaan ulkomailla ihmiset ovat jo alkaneet myymään tuotteitaan, joita he ostivat varastonsa täyteen vähän aikaa sitten. Jutussa oli myös kuva kauppiasta, joka näytti keskisormea wc-paperia palauttaville asiakkaille. Toivottavasti uutinen oli jo ensimmäisiä merkkejä normaaliin palaamisesta.