Hullunmyllyä

Tää mun elämä on ollu kyllä tänä syksynä yhtä hullunmyllyä! Kokopäivätyön, opiskelujen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on välillä erittäin haastavaa. Lisäksi meillä on tässä kylkiäisenä vielä kotimme remontti, jonka vuoksi olemme asuneet nyt jo kolmisen kuukautta väliaikaisasunnossa, jonka vakuutusyhtiö on maksanut, koska remonttimme johtuu vesivahingosta. Asuntoomme tehdään nyt samalla käyttövesiputkiremontti, joka taloyhtiöön olisi muutenkin tulossa lähivuosina, koska se on nyt kätevä tehdä, kun kaikki seinät ja lattiat on jo valmiiksi revitty auki. Tänään saimme kuitenkin vakuutusyhtiöstä puhelun,että koska remonttityöt, joita asunnossa nyt tehdään, eivät varsinaisesti liity vesivahinkoon, meidän täytyy muuttaa pois tästä heidän kustantamastaan ”aparment hotellista”.  Tai siis, toki saisimme jäädä tähän asumaan omakustanteisesti, mutta tässä asuminen maksaa 2000€ kuukaudessa, joten jokin hieman huokeampi katto pään päälle olisi kyllä mieleen. No, viikko aikaa etsiä uusi väliaikaiskämppä, sellainen pommi tähän iltapäivään.

Täytyy sanoa, että muutama kirosana pääsi tämän uutisen kuultuani. No, onneksi sosiaalinen media ja tässä tapauksessa Facebook on keskitty, sillä laitoin sivuilleni julkaisun, jossa kyselin olisiko kellään sattumoisin vapaata kämppää, jonne pääsisimme muuttamaan jo ensi viikolla. Ja sellainenhan tuttavapiiristäni löytyi! Välillä sitä miettii, kuinka paljon Facebookissa on ”turhia” kavereita, joiden kanssa ei tule pidettyä yhteyttä muutenkaan, mutta tässä tapauksessa kiitin itseäni siitä, että en ole mitään rankkaa karsintaa kaverilistallani tehnyt. Pääsemme siis muuttamaan kalustettuun yksiöön, joka on ihan lähellä tätä nykyistä väliaikaasuntoa ja saamme asua siinä ihan niin pitkään kuin remontti kestää ja hintakin oli erittäin kohtuullinen. Ihanaa, kun asia järjestyi näin nopeasti ja näin kivuttomasti. Onni onnettomuudessa ja mitä näitä nyt on.

Tänä iltana ohjelmassa on vielä kouluun liittyvä skypepalaveri ja viikonloppunakin aion kyllä ahkeroida noiden koulujuttujen parissa, sillä ensi viikolla on taas lähtö lähiopetukseen Helsinkiin. Mutta jospa tämä elämä joskus tasaantuisi. Sitä odotellessa löysin mahtavan tekstin, joka kyllä tänä iltana osui ja upposi.

plot-twist.jpg

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

-10kg kolmessa kuukaudessa!

Pääsinhän minä viimein hehkuttamaan teille tätä saavutustani! Eilen minulle tulikin 12h työpäivä, jonka jälkeen en vain kyennyt kuin saunaan ja sen jälkeen köllähdin tabletti kainalossa sänkyyn katsomaan Maajussille morsiamen ja sitten unten maille. Olen nyt panostanut yöuniin, sillä niiden vähyys ei yhtään helpota tätä kohtuu stressaavaa syksyä. Ja viikonlopun aikana tuli kyllä unta tankattuakin ja näköjään jatkoin ihan kiitettävällä tasolla myös eilen. Mutta siis, perinteinen vaakapostaus onkin nyt tässä, poikkeuksellisesti tiistaina. 1.8.2016 vaaka näytti 103,0kg ja 1.11.2016 saman vaakan näytössä keikkui 93,0kg. Tarkka tyttö, minkä sille mahtaa! Oon kyllä niin tyytyväinen, ei kai tässä muutakaan voi. 

Ja miten se on onnistunut? Jättämällä pois ns. perinteiset herkuiksi luokiteltavat asiat ja roskaruuan (harmaalla alueella olen kyllä ollut muutamaan otteeseen) sekä alkoholin. Yhtäkään kaloria en ole laskenut, minkään lapun mukaan en ole syönyt, enkä syömisiäni ylös kirjaillut. Paitsi tänne blogiin välillä kuvien muodossa. Toki tässä vuosien varrella on tullut noita edellä mainitsemianikin asioita harrastettua, minkä vuoksi sitä tietoa esimerkiksi ruoka-aineiden energiasisällöistä on jo sen verran, että asiat tulevat jo jokseenkin selkärangasta. Mutta eivät silti riittävästi, koska edelleen ylikiloja kannan mukanani. Mutta pointtina, että niin kliseeltä kuin se kuulostaakin niin oman kehon kuunteleminen on se mun juttu ja se jonka haluan oppia yhä paremmin. En halua tuntea ähkyä, kylläisyyden tunnetta kyllä. En halua olla turvoksissa, en halua ällöä oloa syönnin jälkeen jne. 

Toki välillä matkan varrella tulee erilaisia mielihaluja. Mutta hei, ne ovat todellakin mielihaluja, eli täysin irrallisia oman kehon kuuntelemisen näkökulmasta. En missään nimessä tule elämään loppu elämääni ilman näitä nyt boikotoimiani asioita, mutta kivijalka täytyy nyt rakentaa hyvin, jotta on vara lähteä laittamaan erikoistiiliä päälle. Aika kehno vertauskuva, mutta semmoisella matkalla tässä ollaan. 13,1 kg tavoitteeseen, joka on ensimmäisen kerran asetettu jo vuonna 2011. Tosin silloin 36 kiloa painavampana se oli enemmänkin haave, nyt elokuun alusta alkaen se on ollut nimenomaan tavoite. Tavoite, joka ei tunnu enää niin mahdottomalta saavuttaa. 

Kuukausikuvatkin tulevat tällä viikolla taas eetteriin, niin pääsette tsiigailemaan, miltä se 10 kiloa keveämpi varsi tällä hetkellä näyttääkään!

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys