Eilen katkaisin mun kotiin erakoitumisen hetkeksi ja lähin Sakun kanssa terassille. Ketjupolttaminen oli illan teema ja sen toteutinkin kiitettävästi, join myös kaks solia ja tänään oli darra… juu, darra. Elias Kaskinen & Päivänsankarit iskee, nää huimat kaks spotifystä löytyvää biisiä sopii tähän ajankohtaan pelottavankin hyvin. Päivän ihanin juttu oli, kun twitterissä random turkulainen tsemppas, ett kyllä mä sinne Turkuun vielä pääsen. Pikkujuttu, mut meinas päästä itku! Ihana saada joltain ihan spontaanisti tsemppausta asiassa, joka on mulle niin tärkee. Tehkää ihmiset (tai siis tehdään) enemmän jotain tollasta spontaania pientä, millä voi olla iso merkitys jollekin<3 
Kaipaan mun Kuopio-kavereita, niin paljon! Voin nyt vaan jo kuvitella sen itkun määrän, kun elokuussa meen tyhjentään kämppää ja yrittään kiireessä ehtiä nähdä kaikkia. Voi tätä elämää, en osaa enää edes sanoa muuta. Kai tää on niitä kuuluisia ”kun yksi ovi sulkeutuu, kymmenen uutta avautuu”-tilanteita, ainakin toivon niin.
Hauska, että vuosi sitten olin ihan samanlaisessa tilanteessa hyppäämässä tuntemattomaan. Saapa nähä oonko taas vuoden päästä liikkumassa vai jo päässyt asettumaan johonkin.