Kadotin kai luovuuteni, jos sitä ikinä olikaan

Kello tikittää,
tik
tik
tik
tik
tik
tik
tik
tik
ja mä hengitän syvään ja lasken kymmeneen,
sillä en saa räjähtää,
vaikka mun päätä koskee ja aika irvailee
Matelee ja kiusoittelee
”Juokse jo”, mä pyydän
Kohta jo anelen

Todellisuus ahdistaa, sekoittaa mun pään
Ja mä sekoan  yhä uudestaan,
koska sinä olet minä ja minä olen sinä
ja se sekoittaa mun pikkupään entisestään
ja sit mä taas flippaan

mutta se on kai okei, koska en jaksa välittää
tai muuttua

Olen mahdoton, niin ne sanoo