Stories from the past: Rooma
Kasvoiltani näkee kaiken. Kun olin surullinen viime viikonloppuna, ystäväni avasi viinipullon keskellä päivää. Ja vei ulos talosta, kertoi tarinoita.
Lauantai-ilta. Ihana viikko takana. En edes muista miksi. Amalfin jälkeen on vain ollut hyvä tasapainonen olo.
Eilen kaunis kuuma päivä. Vaeltelin päämäärättömästi, löysin uusia katuja. Ostin neilikoita. Joogasin. Istuin auringossa. Mietin tulevaa, mutta olin hetkessä. Hauska ilta kavereiden ja viinin seurassa.
Tänään painostava ilma. Ja tunnelma. Olen liian väsynyt. En ole saanut nukuttua. Kireät välit X:n kanssa. Riidan partaalla koko päivän. Kun olen matkalla keskustaan tapaamaan kämppiksiä ukkosmyrsky yllättää. Ilma ja sade ovat lämpimiä iholla, kaikki on kirkasta ja samalla niin tummanpuhuvaa. Vartti porraskongissa seisten. Sateen hakatessa maata keskustelu suhteestamme on yhtä dramaattinen kuin sääkin
Myrskyn jälkeen on helppo hengittää. Asfaltti tuoksuu, kadut ovat märät. Hiukset pörrössä ja sekaisin, mutta mieli selkeä ja tyyni. Yhtä nopeasti kuin elämä palautuu kaduille sateen jälkeen, mieleni palautuu siihen rauhaan, jonka se on kevään aikana löytänyt.
On jännittävää tutustua toiseen ihmiseen yhä paremmin. On niin paljon asioita, joita jo tiedän toisesta, ja toisaalta välillä tuntuu, että koko ihminen on yksi mysteeri. Joka päivä tiedän ehkä vähän enemmän, mutta koskaan en tule tietämään kaikkea. Se on kiehtovaa.
Toisten hypätessä bussiin päätän kävellä kotiin. Hämyisiä Rooman katuja kävellessä tunnen ilon ja inspiraation, elämän kauneuden. Hymyilyttää. Hymyilyttää se, että elän, ja että saan tuntea sen pehmän lämpimän ilman kasvoillani. Hymyilyttää se tunteiden kirjo, joka sisälläni risteilee, ja kuinka siitä huolimatta tunnen, että jalkani on tukevasti maassa, että on jotain, mikä on horjumatonta.
Ja on tämä kaupunki.
Rakastan Rooman katuja, kaupungin siluettia, sen kerroksia, historiaa. Suosituimmissa turistikohteissa alkaa toki ahdistaa ja siksi niitä kannattaa parhaansa mukaan vältellä. Kyllä fontana di trevi on silti nähtävä. Talon seinän kokoinen hulppea ja lumoavan kaunis suihkulähde. Niin, se on Rooma. Kaunista kauneuden takia joskaan ei aina niin käytännöllistä.
