Köpishenki

Scan_20160628 (3).jpg

 

Köpiksessä parasta on se energia ja aktiivisuus, mikä ihmisissä on. Porukka järjestää mitä mielikuvituksellisempia tapahtumia, ja monet näistä ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia.

Köpiksessä voi nähdä vanhan rouvan pelaamassa scrabblea keski-ikäisen poikansa kanssa  yhdessä suositun pubikadun kuppiloista.

Voi osallistua Cafe Retrossa kirje-iltaan: kirjoitella runoja, askarella postikortteja, juoda oluen ja jättää kirjeet Retroon postitettaviksi.

Voi astua entisen kirkon ovista sisään ja löytää itsensä ysäribiisien tahtiin pomppivan massan keskeltä.

Voi kuunnella ted talkia muistuttavaa esitystä siitä miksi musiikki on olemassa, ja samalla katsella kun labratakkeihin pukeutuneet baarimikot taikovat värikkäitä savuavia drinkkejä. (Science and cocktail –illat)

Köpiksessä voi myös

Kävellä hautausmaalle katsomaan kirsikankukkia ja ostaa viereisestä leipomosta börekia, erilaisia turkkilaisia piiraita.

Jäädä hämmentyneenä mottiin keskelle pyöräruuhkaa, kirota sunnuntaipyöräilijöitä, jotka tukkivat tien sekä vain hämmästellä sitä eriväristen ja -kokoisten pyörien karnevaalia, johon kadulla törmää.

Viimeksi kun olin Köpiksessä osallistuin Refugee Voice Tours –kierrokselle, jossa Tanskasta turvapaikkaa hakeneet oppaat esittelivät Nørrebro kaupunginosan historiaa ja kohteita kertoen samalla myös tarinoita omasta elämästään. Suosittelen lämpimästi tätä kierrosta kaikille Köpikseen matkaaville.

Tällä kierroksella tapaamieni ihmisten kohtalot ovat mietityttäneet päivittäin. turvapaikanhaku, kuukausien, jopa vuosien odottaminen eristyksissä ilman oikeutta työhön tai opiskeluun, se turhautumisen määrä, hukkaan mennyt nuoruus.

Mitä tehdä.

https://www.facebook.com/Rvoices.tours/?fref=ts

 

Scan_20160628 (13).jpg

l

Scan_20160628 (14).jpg

 

Hyvinvointi Mieli Matkat Uutiset ja yhteiskunta

Stories from the past: Kööpenhamina

IMG-20151204-WA0003.jpg

20160312_081834.jpg

Minusta tulee varmasti kirjailija seuraavien viikkojen aikana. Paperi olkoon läheisin ystäväni, ja pelastakoon minut.

Uskon, että minulle on annettu uusi mahdolllisuus. Mahdollisuus löytää tarinan opetus.

On minun vuoroni antaa tälle kaupungille mahdollisuus.

Kööpenhamina. Sen rosoisuus. Sen aikataulua noudattamattomat bussit. Postimerkit, joita ei myydä missään. Graffitien peittämät asemat, pienet kadulle levittäytyvät hedelmäkaupat. Katu, jonka varrella on 50 falafel-ravintolaa. Euroopan yksi viimeisistä saarekkeista, jonka pubeissa tupakoidaan vielä sisällä. Kööpenhamina, olet kauempana pohjolasta kuin osasin kuvitellakaan. Täällä miehet katsovat silmiin ja hymyilevät, kun kohtaamme kadulla.

Joutsenet, niitä täällä on. Ja pyörätiet suolataan ennen autoteitä.

 Holhoava byrokratia, politiikka, joka yllättää ahdasmielisyydellään. Eikö Tanskan pitänyt olla edelläkävijä?

Voisiko tämä olla sittenkin minun kaupunkini? Ensimmäistä kertaa minulla ei ole kiire mihinkään. En laske päiviä odottaen seuraavaa lentoa.

Tunnen olevani niin elossa. Tunnen sekä kivun että ilon. Elämänilon. On niin paljon nähtävää ja koettavaa. Toivon saavani kokea kanssasi. Mutta viimeinkin olen varma siitä, että voin kokea myös ilman sinua. Sillä eromme aikana maailma näytti yhtä kauniilta kuin aiemmmin.

IMG-20150820-WA0012.jpg

 

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat