Köpiksessä parasta on se energia ja aktiivisuus, mikä ihmisissä on. Porukka järjestää mitä mielikuvituksellisempia tapahtumia, ja monet näistä ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia.

Köpiksessä voi nähdä vanhan rouvan pelaamassa scrabblea keski-ikäisen poikansa kanssa  yhdessä suositun pubikadun kuppiloista.

Voi osallistua Cafe Retrossa kirje-iltaan: kirjoitella runoja, askarella postikortteja, juoda oluen ja jättää kirjeet Retroon postitettaviksi.

Voi astua entisen kirkon ovista sisään ja löytää itsensä ysäribiisien tahtiin pomppivan massan keskeltä.

Voi kuunnella ted talkia muistuttavaa esitystä siitä miksi musiikki on olemassa, ja samalla katsella kun labratakkeihin pukeutuneet baarimikot taikovat värikkäitä savuavia drinkkejä. (Science and cocktail –illat)

Köpiksessä voi myös

Kävellä hautausmaalle katsomaan kirsikankukkia ja ostaa viereisestä leipomosta börekia, erilaisia turkkilaisia piiraita.

Jäädä hämmentyneenä mottiin keskelle pyöräruuhkaa, kirota sunnuntaipyöräilijöitä, jotka tukkivat tien sekä vain hämmästellä sitä eriväristen ja -kokoisten pyörien karnevaalia, johon kadulla törmää.

Viimeksi kun olin Köpiksessä osallistuin Refugee Voice Tours –kierrokselle, jossa Tanskasta turvapaikkaa hakeneet oppaat esittelivät Nørrebro kaupunginosan historiaa ja kohteita kertoen samalla myös tarinoita omasta elämästään. Suosittelen lämpimästi tätä kierrosta kaikille Köpikseen matkaaville.

Tällä kierroksella tapaamieni ihmisten kohtalot ovat mietityttäneet päivittäin. turvapaikanhaku, kuukausien, jopa vuosien odottaminen eristyksissä ilman oikeutta työhön tai opiskeluun, se turhautumisen määrä, hukkaan mennyt nuoruus.

Mitä tehdä.

https://www.facebook.com/Rvoices.tours/?fref=ts

l