Ihan iisisti juu
Kuluneet pari viikkoa ovat huomaamattomasti ajelehtineet vain. Juuri ennen juhannusta aloin olla vihdoin ajatustenkin tasolla lomatunnelmissa ja juhannuksen mökkireissun jälkeen mietin, että nyt otetaan ihan rennosti, päivä kerrallaan. Noh, päivärytmi on totisesti hidastunut. Aamuisin viikolla herään yhdeksän aikaan, olen opetellut tietoisesti syömään aamupalaa: kahvia, rahkaa, mustikkakeittoa ja ruisleipää. Ihan perusjuttuja, mutta vaikuttaa suuresti päivän yleisfiilikseen. Joinakin päivinä olen kattanut aamiaisen tarjottimelle ja syönyt sängyssä. Miten ihanaa! Olen myös pikkuhiljaa aloitellut lenkkeilyä. Kevään kiireiden takia sekin jäi. Nyt muutaman lenkkikerran jälkeen olen yllättynyt iloisesti miettiväni, että olipahan kivaa, huomenna voisi ottaa uusiksi. Ei tunnu pakolta vaan hauskalta.
Netflixin tuijottelusta en ole vielä luopunut. Löysin Gilmoren tytöt-sarjan ja jäin koukkuun. En katsonut sarjaa televisiosta silloin kun se näytettiin vuosia sitten. Onneksi kaikki seitsemän kautta on Netflixissä, ei lopu jaksot heti kesken!
Huomasin kevään aikana, että silloinen käyttämäni kalenteri ahdisti. Se oli täynnä merkintöjä, kaikki mustalla värillä kirjoitettu. Välttelin kalenterin avaamista. Olen aina rakastanut kalentereita, merkinnyt kaikki mahdolliset menot ja muut ajatukset ylös. Loman alussa googlettelin josko löytäisin toisenlaisen kalenterin, jotta sen käyttäminen olisi kivempaa. Tiedän, etten voi karsia menojani kovinkaan paljon syksyllä, joten parempi hankkia uusi mieluisa kalenteri. Eksyin amerikkalaisille kalenterinvalmistajien sivuille ja sitä kautta youtubeen, josta avautui kokonaan uusi planner-maailma. Washi-teippejä, plan with me -videoita, tarroja…
Uuden kalenterin tilaaminen jenkkilästä tulisi opiskelijan budjetilla hieman liian kalliiksi, joten nyt on menossa projekti ”löydä planner peace” , ihan suomalaisesta kalenterista ja täältä saatavista härpäkkeistä. Olen säilyttänyt vanhoja kalentereitani ja kaivoin ne muutama viikko sitten esiin. Huomasin nopeasti, mikä näytti hyvältä ja mikä ei. Olen kokeillut molempia viikkonäkymiä sekä vaakaan ja pystyyn, viivoitettuja ja viivoittamattomia sivuja sekä kaikkia kokoja A2sta A5een. Älysin myös, että olen hankkinut uuden kalenterin puolen vuoden välein.
Vanhoja kalentereita tutkailtuani yksi niistä houkutteli eniten. Viikko aukeamalla, päivät pystysuuntaan sekä muistiinpanoille iso laatikko. A5-koossa ja mahdollisuus vaihtaa kannen kuvaa. Näitä Burden kalentereita saa kirjakaupoista eikä hintakaan ollut suuri. Päätin myös askarrella välilehdet jokaiselle kuukaudelle. Irroitin vanhoista Wega-kalenterista muovitaskut ja lisäsin ne uuteen kalenteriin. Akateemisesta kirjakaupasta löysin sopivan kortin kannen kuvaksi. Olen myös hankkinut washi-teippejä ja tarroja. Enää puuttuvat kalenterimerkinnät. Pitkästä aikaa odotan innolla kalenterin täyttämistä.
Onnea se on tämäkin, hitaat aamut, kalenterit ja isot mukilliset kahvia. Maitorahkakin maistuu yllättävän hyvältä.