K is bäk

Juuri nyt tänään olen ollut iloinen. Rakas ystäväni K on tullut takaisin Helsinkiin. K oli kevään vaihdossa maailmalla. Eilen muutimme hänet uuteen kotiin. Se on ihana. Tänään purimme muuttolaatikoita ja höpötimme ja söimme pussipastaa. Oli hauskaa. Lähdin kotiin hymyssä suin, aurinko paistoi ja olo oli keveä, kuin ei huolia olisi lainkaan. Kaikki hyvin.

Koen olevani todella onnekas, että K on elämässäni. Ihan hassua ajatella, että emme ole tunteneet vielä kovinkaan pitkään, kun tuntuu siltä, että ainahan hän on siinä ollut. Tutustuimme opiskeluiden kautta jokunen vuosi sitten ja kiitos opiskelija-aktiiviuden, meistä tuli ystäviä. Älysin, että suurimmassa osassa oman opiskeluaikani kokemuksissa ja tapahtumissa K on ollut mukana. 

Toisinaan olen miettinyt, kuinka ihanaa olisi jos joitakin hetkiä saisi elää uudelleen. Onneksi olemassa on kaikki ne valokuvat ja hullut selfiet, joita katsella, sekä saman hetken kokenut höpönen, jonka kanssa muistella, nauraa vedet silmissä niin että vatsaan sattuu ja nauttia se toinenkin viinilasillinen. 

Onnea on ystävä, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut, sekä kaiken siltä väliltä.