Minä täällä hei

Täällä on ollut hetken hiljaista. Elämässä oli paljon kaikkea yhtäaikaa, ja jostain oli karsittava. Huomasin kuitenkin, että tälle on järjestettävä aikaa. Tarvitsen tätä. 

 

Syksy on alkanut vauhdikkaasti. Tein kesällä päätöksen hidastaa tahtia. Opettelen sitä edelleen. Haluan aamuihini aikaa juoda aamukahvin rauhassa. Haluan muistaa elämää taaksepäin ilman kirjallisia todisteita, kalenterimerkintöjä tapahtumista. Haluan voida nukkua taas levollisesti. Ilman, että minun tarvitsee nukahtaa ahdistaviin ajatuksiin seuraavan päivän tehtävälistoista, jotka yön pimeinä tunteina tuntuvat loputtomilta.

 

Kesällä alkanut Onnellisuusprojektini jatkuu edelleen. Ohjaavana ajatuksena, kiintopisteenä kaikelle on säilynyt tuo kesällä ääneen sanottu lause pitkistä päivistä ja lyhyistä vuosista. Haluan joulukuun viimeisenä päivänä kirjaimellisesti tuntea olevani onnellisempi kuin kesäkuun ensimmäisenä päivänä. 

 

Olen syyskuun aikana huomannut pilkahduksia onnellisuudesta. Vietimme ystäväpariskunnan kanssa mökkiviikonloppua muutama viikko sitten ja sunnuntain aikaisen aamun raukeassa seesteisyydessä oli jotakin suurta onnea. Istuin järven rannalla, muut nukkuivat, minä katselin järvellä uiskentelevia silkkiuikkuja. Olin onnellisempi siinä hetkessä kuin kuukausiin olin ollut. Mietin, että juuri nyt minulla on kaikki mitä tarvitsen ja kliseisesti vielä enemmän. Onnellisuus tulee sisältäpäin. Ulkoiset asiat ovat plussaa. 

 

Viime viikolla älysin, että olen kuluneen viiden kuukauden aikana käynyt läpi paljon. Huomasin myös, että moni asia on muuttunut. Joitakin asioita tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. Ensi vuodesta tulee taas ihan jotakin muuta kuin tuttua ja turvallista opiskeluarkea. Ehkä tuonkin ajatuksen sisäistäminen on ollut osa tätä onnellisuusprosessia. 

 

Olkoon huominen onnellisempi päivä kuin tänään. 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä