Matkakuumetta

Tiedättekö sen koko kehon valtaavan kihelmöinnin, kun suunnittelee seuraavaa reissua? Eniten se tuntuu vatsanpohjassa, melkein sellaisena kipuna. 

Minussa on aina elänyt vahvana kaipuu pois täältä, mihin vain. Teininä minusta oli hauskaa nähdä junien tulevan ja lähtevän kulkiessani aseman ohi. Varsinkin syksyisin, pimeinä iltoina, lähtevien junien ikkunoista hohtava valo sai kaipaamaan maailmalle. Olen matkustellut oikeastaan vasta aikuisiällä, enkä lainkaan niin paljon kuin olisin halunnut. Enkä koskaan yksin.

Nyt suunnittelen vakavasti ensimmäistä matkaa yksin. Viimeksi olin reissussa kaverin kanssa, josta kyllä nautin, mutta yksin matkaan pääseminen houkuttaa. Parisuhteessa ollessani päädyin aina jotenkin kotihiirien kumppaniksi, enkä tullut sitten lähteneeni yhdessä tai erikseen oikein mihinkään. Syynä yksin matkaamisesta haaveiluun on myös se, että joskus haluaa vain tehdä niitä omia juttuja ilman kompromisseja. Olen myös kova stressaamaan siitä, että matkakumppanilla on mukavaa enkä siksi ole kovin hyvä pitämään puoliani päätöksiä tehdessä. Yksin matkustaessa saa olla rauhassa itsekäs. 

Edellinen kappale kuullostaa juuri siltä nuoren aikuisen stereotypialta, joka matkustelee mielummin kuin perustaa perheen. Tunnistan siitä kyllä itseni sataprosenttisesti. On minulla kyllä ystäviä jotka matkustavat lasten kanssa, joten ei sekään mahdotonta olisi. Mutta kun varovaisesti koettaa itsenäistyä ja päästä ympäristön kuristusotteesta, ei tee mieli ehdoin tahdoin sitoa itseään. En taida olla mitenkään perheorientoitunut, kun enemmän kiinnostaa Euroopan vanhat kaupungit kuin vanhemmaksi ryhtyminen.

Olen melkoinen budjettimatkaaja, osin pakon edessä, mutta en osaa myöskään kaivata erityisen hienoa hotellia tai Michelin-tähdillä varustettua ravintolaa. Suurinta hupia kaikilla matkoillani on ollut kaupungilla vetelehtiminen ja uusien paikkojen tutkailu. Sen saa toimitettua aika halvallakin. Periaatteessa voisin kuvitella tutustuvani myös uusiin ihmisiin, käytännössä niin ei ole koskaan tapahtunut. 

Käytännön asiat varmistuvat ensi viikolla, mutta jos kaikki menee hyvin, pääsen matkaan marraskuussa. Mitä yksin matkustaessa pitää ottaa huomioon? Oletko koskaan matkustanut yksin? Jaa toki kokemuksesi!

P.s. seuraavaan postaukseen lupaan laittaa kuviakin. 

suhteet oma-elama matkat

Hetken mielijohteesta

Hei, olen uusi bloggaaja. Jonkinlainen esittely lienee tarpeen, mutta sellaiset perinteiset määrittelyt tuntuvat vastenmieliseltä. Jos se on tarpeen, kirjoituksissani kyllä ilmenee mikä on parisuhdetilanteeni, asemani työmarkkinoilla, ikäni tai asuinpaikkani. Näiden asioiden sivussa ihmisiin tulee helposti liittäneeksi monenlaisia muitakin oletuksia. Kirjoitan ihan tarkoituksella nimettömänä, en siksi että aikoisin vuodattaa tänne suuria salaisuuksia, vaan koska haluan kirjoittaa vapaasti ilman mitään ennakko-oletuksia. Oletuksia liitetään varsinkin tuttuihin ihmisiin, ja joskus tuntuu ettei samojen ihmisten ympäröimänä ole tilaa kasvaa. Vaikka kuinka pyristelisi, perheelle ja ystäville olen sama kuin kymmenen vuotta sitten, vaikka itse hädin tuskin tunnistaisin itseäni jos menneisyyden minä kävelisi vastaan. Tämä pitkällinen horina tarkoittaa siis lyhennettynä sitä, etten aio pahemmin esitellä itseäni. 

Perustelen kuitenkin hieman blogini nimeä. Kuten tämän bloginkin, teen elämässäni paljon asioita hetken mielijohteesta. Usein se on ollut hyvä asia: uskon vakaasti siihen, että kuolinvuoteella katuu todennäköisemmin sitä minkä jätti tekemättä, kuin sitä mitä on tehnyt. Tähänastiset kokemukset tukevat uskomusta. Joskus on toki tullut harhalaukauksia, kuten eräs muutto toiselle paikkakunnalle, josta palasin aika pian lähtöpisteeseen. Yleensä asiat voi kuitenkin jotenkin korjata, jos muutos osoittautuukin huonoksi ideaksi. 

Blogin perustin, koska välillä tuntuu etteivät läheiseni jaksa arvostaa uusista asioista innostumista ja nopeita liikkeitä. Ymmärrän kyllä heidän suhtautumistaan, ihmiset arvostavat turvallisuutta, ja muutos on aina lähtökohtaisesti riski. Nihkeästi suhtautuva lähipiiri kuitenkin lannistaa niinä hetkinä kun minulla riittää energiaa ja uskoa itseeni. Tein siis aikuisen ratkaisun ja etsin kanavan jossa voin vaahdota rauhassa nimettömästi. 

Blogilla on myös toisenlainen tarkoitus: kamppailen parhaillaan ison kirjoitustyön kanssa, ja vapaa kirjoittaminen voisi helpottaa tyhjän paperin kammoa ja suorituspaineita. En kuitenkaan halua kirjoittaa pelkästään pöytälaatikkoon (tai one driveen), blogi formaattina pakottaa jonkinlaiseen viimeistelyyn ja vähintäänkin kannustaa säännöllisyyteen. Tähän ehkä kuuluisi nyt kirjoittaa, ainakin monet tuntuvat kirjoittavan, että en tavoittele suurta lukijakuntaa vaan kirjoitan itselleni. Kirjoitan kyllä itselleni, mutta tottakai haluaisin paljon lukijoita ja yleisöä viisastelulleni. Sen verran rehellinen olen itselleni, etten muuta väitä. Loppuun teen listan mahdollisista tulevista blogin aiheista, jotka todellakin tulevat vaihtelemaan laidasta laitaan. Ja saan suurta tyydytystä listojen kirjoittamisesta. 

  • Minimalismi
  • Yhteiskunta 
  • Onnellisuus
  • Itsenäisyys
  • Kasvaminen
  • Aktivismi

 

 

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan