Pienistä silmukoista mattokin koostuu

Syksy on saapunut, tunnen sen. Tämä on paras aika vuodesta sanokaa minun sanoneen! Rakastan kaikkea syksyssä, sillä silloin tunnen olevani vahva ja ehyt. Kehoni ja mielini ovat virkeitä ja valmiina ottamaan vastaan eteentulevat haasteet. Syksyllä luovuuteni pääsee ylimmilleen. En ole varma, kuinka ehdin toteuttaa kaikki ne hyvät ideat, jotka mieleeni oikein putkahtavat. Pidän syksyn väreistä, isoista neuletakeista, kaulahuiveista, eloisan raikkaasta ilmasta ja pimeistä kynttilän valaisemista illoista. Rakastan niitä hetkiä, kun kävelen lehtien värittämällä tiellä, ohikulkevat ihmiset näyttävät onnellisilta toistensa lomassa ja ihana musiikki, joka kantautuu korviini kuulokkeiden kautta. Olen omistanut Reginan ”Paras aika vuodesta” -kappaleen kokonaan syksylle, sillä se kappale kuvastaa kaiken sen,mitä syksy minulle merkitsee. Taidanpa laittaa sen soimaan taustalle! 

Toissapäivänä kerroin ystävälleni kaipaavani pientä projektia. Sellainen pieni työ, johon ei kuluisi tavattomasti aikaa, mutta joka olisi mielekästä. Meille tuli puheeksi ystäväni syntymäpäivät, jotka lähestyvät pian. Silloin muistin, että hän oli ihastunut erääseen virkkaamaani mattoon, jonka olin aikoja sitten tehnyt itselleni. Idean saatuani kiirehdimme ystäväni kanssa läheiseen käsityöliikkeeseen ja ostimme hänen valitsemansa matonkuteet. En ollut virkannut aikoihin, mutta pian huomasin tehneeni muutaman rivin ihan vain ulkomuistista. Olin niin yllättynyt, kuinka nopeasti pääsin takaisin kiinni virkkaamiseen. Se oli niin ihanaa! Uskokaa tai älkää sain maton valmiiksi parissa päivässä. Sitä hyvänolontunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun on saanut valmiiksin työn, minkä on aloittanut. Saada asia päätökseen niin sanotusti.

 Nykyään on niin vaikea saada sellaista tunnetta, kun on niin paljon tehtävää ja niin rajattu määrä aikaa niiden suorittamiseen. Tämä oli juuri sitä ”itsetunnonboostia”, mitä olin toivonut itselleni jo kauan. Tämä mattoprojekti ei ollut aikaan nähden liian pitkä ja sopivan mielekäs puuha, että jaksoin tarttua virkkuukoukkuun ja virkata vaikka televisiota katsellessani. Olen miettinyt, että saadakseni lisää onnistumisentunteita arkeeni, minun kannattaisi varmaan laatia sellainen ”do to-lista” jokaiselle viikolle. En nyt tarkoita, että joka päivälle täytyisi olla jokin erityinen tehtävä, vaan yksi erityinen viikkotehtävä, jonka toteuttaa haluamanaan päivänä. Esimerkiksi;” Sunnuntaina pyyhin pölyt”, tai ”Tänä viikkona käyn yhden kerran salilla”. Ei mitään äärettömän vaikeaa tai sellaista mitä en tekisi jo nyt. Jokaisesta arkisesta työtehtävästä voi saada erityisen, kun vain on päättänyt tehdä niin. Miksi ei? Kaikki tekemäsi työ palkitsee sinua ja on vain sinua varten. Sinä olet se, joka saa siitä hyvänmielen, eikä olisi mitenkään epätodennäköistä, että joku muu ilahtuisi myös. Minulle kävi juuri niin. Kunpa olisitte nähneet, miten onnelliseksi ystäväni tuli, kun hän sai pienen punaisen maton syntymäpäivälahjaksi. Mikä voisi olla sen palkitsevampaa, kuin toisten ilahduttaminen? Ehkä paras motiivi työn valmistumiselle on se, kun omistaa työn jollekulle. Joko itsellesi tai toiselle. Tämä oli niin ihana pieni projekti, että olen päättänyt tehdä toisen maton. Parasta on, että uusi matto tulee toiselle ystävälle. Jos saisin virkattua muutaman rivin jo tänä päivänä, olisin tyytyväinen.

 

 

image.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *