Unelmat – Mitä ne oikeasti ovat?

Sulje silmäsi, mieti villeimmät haaveesi ja kuvittele, että se kaikki olisi mahdollista!

Mitä näet?

Oletko kenties matkalla maailman ympäri? Vai perustamassasi kahvilassa kirjoittamassa kirjaa nauttien samalla täydellistä espressoa? Vai tanssitko sateessa pienellä romanttisella kujalla jossakin päin maailmaa? Mahdoitko seistä lavalla katsellen täpötäyttä katsomoa, jossa ihmiset taputtavat sinulle ihastuttavan konserttisi jälkeen?

Oli näkymä mikä tahansa, se voi oikeasti tapahtua.

 

Olen henkilö, jolla on tapana nähdä asiassa kuin asiassa valon pilkahdus ja se pieni mahdollisuus oppia aina jotakin uutta. Olen varmasti ikuinen romantikko, joka haaveilee täydellisestä rakkaudesta ja joka saa silmänsä kostumaan rakkauslauluista, -runoista ja -leffoista. Olen perheemme tunteellisin, herkin ja ehkäpä myös suurin unelmoija.

Olen aina uskaltanut unelmoida.. vai olenko? Mutta mitä ne unelmat oikeasti ovat?

Ovatko ne asioita, jotka saattavat vain yhtäkkiä tapahtua vai ovatko ne ikuisesti vain unelmia, jotka kulkevat ajatuksissamme arjen harmaina hetkinä?

Osallistuin viikonloppuna Kaapelitehtaalla järjestettävillä Joogafestivaaleilla  Sanna Wikströmin  luennolle, jossa aiheena oli ”Unelmat seuraavat sydäntä”. Saavuin ajoissa paikalle ja etsin itselleni eturivistä paikan. Intuitio kertoi minulle, että  mene mahdollisimman lähelle lavaa, jotta saat kaiken irti esiintyjän energiasta ja sanomasta.

Uskon intuitioon todella vahvasti sekä jopa hiukan siihen, että minulla olisi kyky aavistaa asioita jollakin tasolla etukäteen. Oli kyseessä sitten intuitio tai puhdas järki, sain eturivistä paikan ja olin valmis saamaan mahdollisimman suuren hyödyn esityksestä.

 

 

Moneen otteeseen Wikström otti puheeksi pelon, joka estää unelmien toteutumisen. Pelätään pahinta, mahdollista nöyryytystä, ihmisten negatiivisia reaktioita ja totaalista epäonnistumista. Miksi edes unelmoimme, jos pelko loppujen lopuksi kuitenkin voittaa?

Ihminen rakentaa itselleen suojamuurin, jonka takana on helppo toimia arjessa ja mahdollisesti salaa unelmoida, mutta joka ei kuitenkaan anna periksi silloin kuin pitäisi uskaltaa toteuttaa unelmia. Pelon takana on useimmiten jokin negatiivinen tapahtuma. Minulle sanottiin lukiossa usein, että en ole kovin hyvä kirjoittaja, joten minun ei kannattaisi harkita esimerkiksi kirjailijan uraa saatikaan blogin perustamista. Kuka on oikeutettu sanomaan sinulle mitä sinä osaat ja mitä et? Jos sinusta tuntuu, että et osaa jotakin, ei se tarkoita sitä, ettetkö voisi oppia!

Luennon aikana päätin, että minä opettelen kirjoittamaan! Aloitan kirjoittamaan blogia ja en välitä, vaikka ihmiset nauraisivat ajatuksilleni. En enää pelkää. Unelmoin ja toteutan unelmani. Nyt ja tässä! Elämme kerran, vain yhden kerran.

Usko itseesi, uskalla unelmoida niitä villejäkin unelmia, keskity asioihin, joita rakastat ja anna palaa silloin kun tuntuu siltä.

 

 

Tästä se matka alkaa!

Suljen silmät ja uskallan unelmoida yhä enemmän.

 

-Sinna-