Arjen paluu

Niin se kesä jäi taakse ja arki alkoi. Mulla oli kyllä aivan ihana kesä, vaikka ei mitään sen kummempia puuhailtukaan. Jotenkin vaan se, kun ne kaikki tärkeet ihmiset on siinä lähellä, saa mut tosi hyvinvoivaksi ja onnelliseksi.

Mä kaipasin kyllä jo tietyllä tapaa rutiineja mun elämään. Kun meni muutaman kuukauden ilman kellon kanssa juoksua, on ihanaa saada itsensä aamulla ylös ja tietää, että sulla on tiettyjä asioita päivän aikana tehtävänä. Mä tykkään siitä, kun mulla on illalla sellainen aikaansaanut olo. Silloin voi aina olla tyytyväinen itseensä ja kuluneeseen päivään. Mä nimittäin oon nykyään alkanut kauheasti miettimään sitä, kuinka ainutlaatuista tää eläminen oikeesti on. Se voi olla yksi sekunti, kun kaikki sun elämässä muuttuu tai päättyy. Sen takia mun mielestä pitäisi käyttää päivät hyväksi ja oikeesti tehdä asioita, joista haaveilee ja joista nauttii. Tarttua hetkeen.

Mä oon luonteeltani tällanen kotihiiri, mutta rakkaiden ihmisten kanssa lähtisin vaikka kuuhun. Siksi tää arki ei täällä Mikkelissä mua kauheesti lämmitä. Toki nautin tietyllä tavalla tästäkin elämäntilanteesta, mutta koko aika mun takaraivossa kutkuttaa se järjetön ikävä. Mä luulisin, että nauttisin täälläkin ajasta paljon enemmän, jos se kaikkein rakkain olisi tossa vierellä. Se, jonka kanssa ollaan pitkään jaettu arki. Mä jotenkin kaipaan tänne mun asuntoon ihmisen, jolle voin vuodattaa kaikki mun päivän tapahtumat. Se ei vaan tunnu puhelimen kautta samalta.

Mä kumminkin päätin tänään, että mä yritän nauttia nyt täysillä näistä viimeisistäkin opiskeluhetkistä täällä. Mä otan tavoitteeksi tutustua paremmin ihmisiin ja Mikkeliin. Hah, se on kyllä helposti sanottu, mutta katotaan kuinka toteutuksen käy. Mikkeli on oikeesti tosi ihana kaupunki. Mä kyllä tykkään täällä olosta, kaupungilla kiertelystä, uusien reittien kävelystä ja niin edelleen. Täällä on paljon kaikkea hyvää ja sellaista, mistä vaan pitäisi osata nauttia nyt eikä huomenna.

Mun kotoisuutta täällä lievittää kyllä äärettömän paljon kuvassa näkyvä Nata-rakas. Oli ihana saapua tänään koulusta kotiin, kun tiesi että joku sua odottaa ihan ikävissään. Tuntuu paljon paremmalta nytkin olla tässä sängyllä kirjottamassa tätä postausta, kun toi toinen tuhisee tossa vieressä.

Ja loppujen lopuksi kun miettii, nopeestihan täälläkin tää aika menee. Vaikka haluankin tehdä asioita joista nautin, on mun nyt tehtävä jotain, mistä en nauti lainkaan. Nimittäin Natan iltalenkki kaatosateessa.