Ihanat aamut
Mä vaan rakastan niin paljon tällaisia syksyisiä, hitaita aamuja. Tänä aamuna otin heti herättyäni pitkän, lämpimän suihkun. Mietiskelin siellä, etten muista koska olisin aamuni aloittanut niin. Usein kun tulee käytyä jo edellisenä iltana suihkussa, jos aamusta on jotain menoja jonnekin. Aamu itse asiassa lähti paljon pirteemmin käyntiin.
Mun vakkariaamupaloihin on kuulunut jo iät ja ajat..
No ei oikeesti. Mä oon ehkä 4-5 vuotta syönyt aamupalakseni lautasellisen puuroa ja kupillisen kahvia. Tää ei tietenkään ole mitenkään kiveen hakattua, koska kyllä sitä joskus muutakin tulee syötyä. Mutta pääsääntöisesti se on puuro. Mä aloin syömään puuroa, kun mieheni oli armeijassa. Hän toi sieltä aina mukanansa sellaisia valmiita annospusseja. Ne oli äärettömän kätsyjä aina aamusin vaan nopsaa heittää lautaselle ja siihen kuumaa vettä sekaan. Kupillinen kahvia kylkeen ja kyllä jaksoi hyvin lounaaseen saakka.
Mun uusin tuttavuus puuron joukossa on nykyään lusikallinen kookosöljyä. Olen kyllä ihan tykännyt, kun ei se oikeestaan maistu siellä miltään, mutta kumminkin saa hyviä rasvoja keholle. Lisäksi puuro ei ole mitään ilman marjoja. Kesällä on ihanaa, kun saa tuoreita ostettua vaikka joka päivä. Talvisin onkin harmillista, kun joutuu tyytyy pakastemarjoihin.
Mutta siis, mulle on oikeestaan siitä miehen armeijasta saakka jäänyt tavaksi tehdä puuro aamuisin ja varsinkin nyt, kun ei enää maito ja viljat sovi vatsalle. En nimittäin ole gluteenittomien leipien ystävä, eikä leipä myöskään ole mitään ilman juustoa. Maidottomia juustoja en ole kokeillut.
Puuro on tosin saanut nykyään ystäväkseen aamupalalettuset, jotka myös on täyttäviä ja hyviä marjojen kanssa. Mun lättysiin kuuluu kananmunaa, kaurahiutaleita ja banaania. Tosi hyviä! Tosin ei kiireisen aamun aamiaista. Viikonloppusin tuleekin usein tehtyä puuron sijaan näitä. Nam!
Kuva on joskus keväällä otettu, joten siinä on vielä kahvin seassa maitoa. Kokeilin alkuun myös soijamaitoa, vai mitä se oli, mutta loppujen lopuksi on käynyt kaikkein helpoimmaksi vain juoda mustana.
Mua alkoi oikeastaan nyt vähän naurattaa, että mihin tää mun tekstini oikein menikään. Jauhamiseen puurosta. Mutta eikös tän mun blogini idea ollutkin vähän sellainen, että täällä on ajatuksen juoksua. Siinä sitä tuli, haha.