Olenko vielä nuori?

Eilen illalla lähdin vielä kuuden jälkeen salille, kun ei illaksi muutakaan suunnitelmaa ollut. Täällä pienellä paikkakunnalla kun ei ole illalla edes mitään ravintolaa tai kahvilaa, mihin voisi lähteä hetkeksi iltaa istumaan. Jos jonnekin haluaa mennä, on ehkä ainut vaihtoehto suunnata kohti Tamperetta, mistä löytyykin paljon kaikkea ajanvietettä. Sinne tulee kumminkin harvemmin lähdettyä ajomatkan takia.

Mä aloin eilen ihan toden teolla miettiä, kuinka kiva olisi joku symppis kahvila täällä Urjalassa. Muutama vuosi sitten täällä oli tosi kiva kahvila keskustassa. Olikohan se nimeltään vain Bistro vai kutsuttiinko sitä vaan siksi? En muista. Se oli kumminkin tosi kiva; ruokaa, juomaa, lautapelejä, kahvia, leivoksia ja paikka, missä pystyi iltaa viettämään klo 24 saakka. Ikävä kyllä, kahvila lopetti toimintansa. Urjalassa ei ole kauheasti väkeä, joten kahvilat eivät kannata täällä tai ylipäätänsä mikään. 😀 Ja nyt mun alkoi tietysti tekemään mieli sieltä saatua fingerfood -lautasta.

No, olin siis kumminkin ajatellut olevani taas vaan illan kotona. Salilta tullessa istahdin sohvalle ja aloin selaamaan puhelinta ennen kuin ajattelin suuntaavani suihkuun ja iltapalan kimppuun. Mä olen vielä yhden päivän 23-vuotias ja tunnen oloni niin mummoksi. Aina vaan kotona ellei jotain olla kaveriporukalla suunniteltu kahta kuukautta etukäteen.

Urjalaan avattiin joulun tienoilla baari, joka oli kanssa pitkään suljettuna. Niken kaveri soitti, että lähdetäänkö käymään yksillä Rodeossa heidän kanssaan. Mä en edes muista, koska viimeksi on tullut käytyä yksillä jossain. Mä siis pikapikaa kävin suihkussa, föönasin hiukset, laittauduin ja söin. Yhteensä aikaa tähän meni 35min, mikä on todella vähän. Heh. 😀 Yhdiltä jäimmekin koko illaksi Rodeoon. Olin autolla liikenteessä, mutta silti oli tosi mukavaa olla ihmisten ilmoilla.

Baarissa mun katseeni osui väkisin mua nuorempiin ihmisiin, joilla kaikilla oli nilkkapituiset housut ja converset tai jotkut muut ”kesäkengät”. Missä ei siis ole mitään vikaa, mutta aloin vaan miettimään, kuinka vanhaksi sitä onkaan tullut. Lista alla, mistä tiedän olevani vanhus verrattuna nykynuoriin.

*Ite ei voisi kuvitellakaan menevänsä ulos nilkat paljaina. Ensinnäkin siksi, että tietäisin olevan jäässä. Mitä enemmän vaatetta, sen parempi.

*Joulupäivänäkin jouduin oikein miettimään, että tarkenenko baarissa pelkällä topilla.

*Meikkaaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta muuten vain. En enää ikinä jaksa meikata tai muutenkaan laittautua.

*Kauppaan menen aina tuulipuvussa pipo syvällä päässä.

*En voi juoda alkoholia muuten vain, koska en halua seuraavan päivän menevän pilalle juomisen takia.

*Ja jos päätän jo etukäteen juoda, alan stressaamaan sitä monta päivää aikaisemmin. Kukaan ei voi tykätä krapulasta.

*Auto on aina varma valinta, sillä kotiin pääsee koska vain. Ei ole parempaa kuin herätä omasta sängystä.

*Kymmeneltä nukkumaan meneminen kuulostaa ja on vaan niin ihanaa.

*Jos heräät aamulla vasta kymmeneltä, tuntuu kuin koko päivä olisi jo ohi.

*Lasillinen viiniä on parempaa kuin monta tölkkiä siideriä.

*Kalenteria tarvitsee katsoa monta viikkoa eteenpäin, jos meinaa jotakin tehdä kaveriporukan kanssa.

*Vaatteista valitset mieluummin sellaiset, jotka ovat todella mukavat ja joustavat päällä. Ulkonäöllä ei ole niin väliä.

*Rahankäyttö on muuttunut. Yritän tehdä fiksuja päätöksiä rahaan liittyen.

*Jatkuvasti joku kysyy, koskas sitä perhettä perustetaan, ootkos jo valmistunut, miksi ette ole kihloissa, koska meette naimisiin jne.

Siinäpä nyt muutama juttu, mikä tuli tälleen äkkiseltään mieleen.

Pystyykö kukaan samaistumaan näihin?