Taas kerran

Taas kerran löydän itseni kirjoittamasta blogia. Niin monta kertaa olen aloittanut ja lopettanut, vannoen, ettei ikinä enää. On vain vaikeaa päästää rakkaasta harrastuksesta irti lopullisesti. Nyt päätin, että mitä jos pidänkin tätä aloitusta loppuelämäni viimeisenä, mutta ilman lopetusta (nyt tuli muuten aika vaikeasti ymmärrettävä lause). 

Kuitenkin, mun pointtina on se, että ei sitä vaan osaa luopua ikinä kokoaan jostain näin rakkaasta. Useamman päivän on nyt pyörinyt mielessä blogi, ja se, että mihin sen tällä kertaa nyt avaan. Päätin, etten ota tällä kertaa mitään stressiä kirjoittamisesta. Kirjoitan, kun siltä tuntuu. Jos ei ole mitään mielessä tai ei kiinnosta, en kirjoita. Niin yksinkertaista se on, ei tarvitse ottaa stressiä blogista. Loppujen lopuksi kirjoitan julkista päiväkirjaani itseäni varten. 

Ja koska niitä aloituksia on jo useampi takana, en jaksa tehdä hirveän ihmeellistä esittelyä, vaan ihan nyt lyhyesti ja ytimekkäästi, olen Eveliina, täytin 19-vuotta tammikuussa ja asun Turussa kihlattuni kanssa. Meidän elämään iloa tuo myös kaksi koiraa. Olen siitä ikävä bloggaajana, että sotken kirja- sekä puhekieltä sekaisin tekstiin. Siitä olen saanut paljon negatiivista palautetta, mutta se on osa mun tyyliä. 

Opiskelen tällä hetkellä pintakäsittelyn perustutkintoa, ja mun pitäisi valmistua 12/2017. Pitkä matka on vielä siis edessä, mutta loppujen lopuksi aika menee niin äkkiä. En tiedä vielä, mikä on unelma-ammattini, mutta mielestäni 19-vuotiaana oli korkea aika lähteä jotain opiskelemaan, ja tämä nyt oli yksi mikä paljon kiinnosti. 

Blogini ei sijoitu mihinkään kaavaan, vaan siellä pompitaan aiheesta toiseen. Välillä kokataan, välillä puhutaan syvällisiä ja välillä meikataan. Se on sekoitus kaikkea. Mä en ole se bloggaaja, joka täyttää bloginsa asukuvilla. En toki sano, etteikö niitä ikinä olisi, mutta harvoin. Hyvin harvoin. 

En tiedä huomasiko tästä, mutta vihaan tehdä esittelytekstejä. Sen vuoksi jätän tämän nyt aika lyhyeksi, varmasti loput asiat tulee selville, kun pääsen kunnolla vauhtiin ja bloggailemaan. Postausideoita otan aina vastaan, niitä mielellään toteutan niinä hetkinä, kun halu on blogata, mutta pää on tyhjä. 

Palataan <3