13.9.2014 jaimes

Sunnuntai esikoisen kanssa

Viime viikonloppuna olimme tosiaan esikoisen kanssa kaksin kun mies oli kuopuksen kanssa autonkorjausreissulla.Sunnuntaiaamuna suuntasimme siirtolapuutarhaan syysmarkkinoille.Aamupalaksi vohvelia hillolla ja kermavaahdolla ja kotiinviemisinä pari kiloa juuri puusta poimittuja omppuja.

Tää on ollu kyllä outo syksy.Hyvin tarkenee vieläkin paljain säärin,shortseissa ja mekoissa.Illalla tosin on jo niin viileää,että pitää laittaa enemmän päälle mutta päivisin on vielä melkein kesäisen lämmintä.Aivan huippua.En todellakaan ikävöi pimeyttä,kylmää ja märkää aikaa.Nautin jokaisesta lämpimästä hetkestä minkä vielä tänä vuonna saan.Tähän aikaan vuodesta jokainen lämmin päivä tuntuu harvinaiselta lahjalta.

Pikkumies oli ihanalla tuulella.Musta on nykyään aivan mahtavaa viettää aikaa lasteni kanssa.On tietenkin ollut aiemminkin, mutta nyt se on erilaista kun heistä selvästi kasvaa omia itsejään..molemmilla on aivan oma luonteensa ja huumorinsa.Oli ihana antaa eskarilaiselle aikaa ja kuunnella juttuja kavereista ja ihmettelystä tätä maailmaa kohtaan.Hän on niin tarkkaavainen ja herkkä..Huomaa niin yllättäviä asioita ja osaa kommentoida välillä niin osuvasti. Kävelimme rauhassa puutarhapalstojen läpi ja ihmettelimme upeita kukkia.Valitettavasti äitinä täytyi kyllä lukuisiin ”mikä tää on?” kysymyksiin vastata, etten tiedä.Harmikseni kukkatietous ei kuulu vahvuuksiini. Upeita olivat silti vaikkemme nimiä tienneetkään.

Melkein jo kotona. Pakko kertoa kyllä pikkumiehen vaatetuksesta vähän. Poika on vinkunut koko kesän itselleen juoksutrikoita ,koska mullakin on sellaiset.”Mäkin haluan äiti oikeat juoksutrikoot kun sulla on niiiin hienoja”.Lupasin sitten sellaiset hänelle heti kun vain löydämme. Mutta oikeasti, arvatkaa vaan kuinka vaikeaa on löytää 110 cm juoksutrikoot? Hyvin hyvin hankalaa. Lopulta tärppäs H&M:n lastenosastolta ja olihan ne ostettava kun olin mennyt niin lupaamaan. Ostimme myös juoksuhupparin ja nyt onkin sitten ainainen vääntö siinä,miten nuo vaatteet saa pesuun. Ovat niin rakkaat ja tärkeät. Hassu pikkumies..niin tarkka vaatteistaan.

No,asiaan. Iltapäivällä mama soitteli ja puhelun päätteeksi he päättivät lähteä hakemaan meidät ajelulle. Ihana päivä. Mahtavaa viettää aikaa maman&papan kanssa. Pikkumieskin otti kaiken irti harvinaisesta hetkestä ja hölpötteli ummet ja lammet. Nautti rajattomasta huomiosta ainoana lapsena. Aurinko paistoi ja aallot loiskuivat. Kenelläkään meistä ei ollut kiire minnekään.

Multa on pari kertaa kysytty tänä kesänä lempirantaa ja kesän päätteeksi voin todeta,että kyllä lempparibiitsi oli tänä kesänä Eiranranta.Tänne vain liittyy niin monta tämän kesän tähtihetkeä.

Arvatkaa muuten mitä näimme rannalla istuessamme?Näin äkkiä jonkun ruskean otuksen sukeltavan mereen.Hetken hieroin silmiäni ja mietin, että nyt taitaa olla harhalääkitys kohdallaan. Ei kait täällä voi olla saukkoja??

Otus kuitenkin tuli uudelleen esiin odotellessamme ja kyllä me sen oikeasti saukoksi määrittelimme.Aivan uskomatonta!Haltioituneena tuijottelimme mereen ja odottelimme uutta vilahdusta.Kolme nopeaa vilahdusta saimme,sitten saukko katosi.Mä oon tämmönen eläinbongari,aina kyttäämässä taivaalle haukkoja ja kotkia etsimässä ja lenkeillä on tullut törmättyä niin mäyriin,kettuihin kuin supikoiriinkin.Karhuunkin kerran. Saukko oli mulle aivan uus tuttavuus villinä..aivan huippu juttu!

Mama kameran takana.Helppo nakittaa aina mama ottamaan kuvia kun se tietää aina mitä mä tarkoitan ja saan sitten sellaisia kuvia kuin toivon.Niin nytkin ;)