Ajatuksia iltalenkiltä

19 viikkoa koiranomistajuutta takana. Hirvittävä kasa kakkapusseja,karvatuppoja,talouspaperirullia ja yleispuhdistusainepulloja. Iloisia kotiintuloja koiran odottaessa oven takana, kynsien rapinaa lattialla, kylmän kirsun kosketuksia kädellä..onnellisia hetkiä, kun katsot lapsiasi koiran kanssa. Vanhempi lapsista supattelee koiralle kädet koiran kaulan ympärillä, nuorempi nojaa nukkuvan koiran kylkeen akuankkaa lukien. Uusia kokemuksia, haikeansuloisia muistoja vanhasta koirasta. 

Onnellisuutta hyvästä valinnasta.

Mies on lasten kanssa Tampereella tämän viikonlopun,että saan hoitaa rauhassa opinnäytetyön viimeistelyä ja lukea viimeiseen tenttiin. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla,koira kulkee varjona perässä. Äsken kävin iltalenkillä ja muistin,mistä minun on nämä kaikki koiralliset viikot ollut tarkoitus kirjoittaa.

Minun on pitänyt kertoa teille ihmisistä. Tätä osuutta koiranomistajuudessa en olekaan tajunnut ikävöidä näiden kolmen koirattoman vuoden aikana.

Iltalenkki kesti 1,5 tuntia. Sinä aikana juttelin kolmen eri ihmisen kanssa,pitkään ja hartaasti koirat jaloissa pyörien. Kuulin sydäntäriipaisevan tarinan vanhan koiran viimeisistä viikoista, hauskoja kertomuksia koirapuiston sattumuksista ja nauroin nuoren miehen kanssa pentujemme sähellykselle.

Olen näiden viikkojen aikana kohdannut niin monia ihmisiä. Niin erilaisia,silti meillä kaikilla on yhteinen rakkaudenkohde. Koira. Olen kohdannut nuoriapareja ensimmäisen koiransa kanssa, vanhoja pappoja viimeisiä vuosiaan viettävien koirien kanssa,virkeitä tätejä sylikoiriensa kanssa.Kokonaisia perheisiä yhteisellä sunnuntailenkillä, sinkun juoksulenkillä colliensa kanssa..lista on loputon,

Ihmisestä riippumatta,aina on muutama lause vaihdettu. Koirien nimet kerrottu, koirat tervehtineet toisiaan. Kasakaupalla vinkkejä hyvistä koirapuistoista,koiraystävällisistä uimarannasta,seudun parhaasta eläinlääkäristä..Yllättäviä kertomuksia,henkilökohtaisia tunnustuksiakin hyvänpäivän kuulumisten keskellä. 

DSC_6734.JPG

Kummasti sitä on taas solahtanut tähän koiranomistajan rooliin. Tottunut päivää rytmittäviin lenkkeihin,oppinut moikkaamaan kaikkia näitä samoja reittejä kulkevia koiraihmisiä..

Vitsit,tää on vaan jotenkin niin siistiä. 

Kommentit (1)
  1. Toi on muuten ihan totta, että koirien (ja joskus lastenkin) kautta ihmiset lähestyy helpommin toisiaan. Huomioidaan ihan eri tavalla, ja uskalletaan poistua sieltä omasta kuplasta. Se on varmaan just tuo mitä sanoit, että se joku tuntemattomia yhdistävä asia on siinä ihan käsin kosketeltavissa. Ihana postaus! 🙂 Voitko pitää Nuutin vielä pienenä tän seuraavat 2,5 kuukautta, pliis….

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *