Elämä sekaisin

DSC_5120.JPG

Uaah,sinne katos KOKO tammikuu!Bloggaamatta ja juurikaan elämättä 😛 Ei vaan,mut koko tammikuu meni oikeasti sairastaessa. Itse haalin tammikuuksi nielutulehduksen,influenssan ja lievän keuhkokuumeen..eipä paljon tehty siis tammikuussa.Makasin sängyssä ja välillä jaksoin raahautua lattialle paijaamaan koiranpentua.Tottakai miehellä oli viime kuussa reilun viikon työmatkakin,juuri silloin kun olin itse neljänkympin kuumeessa influenssassa lasten kanssa.Oli vähän raskas viikko,voitte uskoa.Varsinkin kun lapsetkin sairastuivat,eivätkä näin ollen tietenkään voineet mennä päiväkotiin.. Mutta tammikuu on nyt takana ja mäkin alan olemaan elävien kirjoissa..hirvittävä väsymys vaivaa ja ihmeellinen tylppä pääkipu, mutta muuten alkaa elämä voittamaan.

Tänään palattiinkin jo oikeasti arkeen.Lapset päiväkotiin,mies töihin ja minä heti aamusta koiranpennun kanssa aamulenkille. Sen jälkeen kahvikuppi käteen ja opparin kimppuun.Mun koulu alkaa olemaan ohi ihan näillä näppäimillä.Vika kurssi meneillään just nyt,sen jälkeen vika tentti ja oppari.Sit mun koulu on ohi ja huhtikuussa voin heilutella valmistumispapereita kädessäni ja rynnätä työelämään.Aika mahtavaa!

DSC_5149.JPG

DSC_5151.JPG

Nyt sitten itse asiaan..ostimme tosiaan vuodenvaihteessa koiranpennun.Hän on nimeltään Nuuti ja ikää juuri nyt on 12 viikkoa.Näissä kuvissa hän on 8-9 viikkoinen. Huh, miten paljon tää otus onkin muuten kasvanut jo näin lyhyessä ajassa..

Mulla on ollut itselläni koira 11 vuotta. Viimeiset kolme vuotta olen kuitenkin ollut ilman koiraa edellisen kuoleman jälkeen..olemme aina välillä miettineet,että kyllä se koirallinen arki olis jees,mutta jotenkin on tuntunut,että edellisen kuolemasta on ollut liian lyhyt aika ja muutenkaan hetki ei ole tuntunut sopivalta.Lapset liian pieniä,koulustressiä yms.

Nyt se viimein tuntui hyvältä ajatukselta. Mieskin lupautui kolmen vuoden väsytyksen jälkeen koiraan,joten mehän lasten kanssa tartuttiin heti toimeen.Löydettiin hyvä pentue ja mentiin katsomaan.Ja siellä se oli,meidän Nuuti. Yön yli vielä mietittiin ollaanko oikeasti valmiita tähän,ja aamulla päätettiin että kyllä,ollaan. Ja niin me haettiin pentu kotiin.

DSC_5195.JPG

Nyt takana on neljä,kohta viisi yhteistä viikkoa. Kusiläikkiä lattialla,pureskeltuja sukkia ja raadeltuja kämmeniä. Pehmoista turkkia,kynsien rapinaa lattialla, iloinen heiluva häntä ja riemusta tutiseva koira oven takana odottamassa.Ihmettelevä lenkkikaveri,jolle kaikki on ihan uutta. Aina innokkaana mukana kaikessa ,mitä ympärillä tapahtuu…Ei kyllä kaduta. Lapset ovat hullaantuneita,minä olen hullaantunut ja kaikkien yllätykseksi myös mies on ihastunut koiraan pahanpäiväisesti.En olisi uskonut.Jotenkin se elämä muuttui taas täydemmäksi. Ja se tuntuu kyllä hyvältä..DSC_5200.JPG

DSC_5205.JPG

DSC_5211.JPG

DSC_5220.JPG

DSC_5253.JPG

DSC_5291.JPG

DSC_5297.JPG

DSC_5300.JPG

DSC_5317.JPG

DSC_5346.JPG

DSC_5349.JPG

DSC_5358.JPG

 

Kommentit (5)
  1. Kiitos!Sitä se on <3

  2. hei onko VÄHÄN ihania koiranpentukuvia!! <3

    1. Haha,kiitos!Vielä kun tähän sais sellaisen kosketus ja tuoksuominaisuuden, että tuntis tuon vauvakarvan ja pentukoiran tuoksun..<3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *