Keittiön valloittaja

Mä en tiedä mitä tässä parin viime vuoden aikana on tapahtunut.En ole koskaan vihannut ruuanlaittoa tai leipomista,mutta se ei myöskään ole ollut mikään sydämeni ilo.Perhe on pysynyt käsissäni ihan hyvissä ruuissa ja täysissä mahoissa,mutta en ole ollut kovin kummoinen kotikeittiössä viihtyjä.Olen tehnyt ruokaa vain,koska ihmisen on syötävä elääkseen ja eineksiä en laske syötäväksi.

Mutta kuin varkain,olen huomannut viimeisen parin vuoden aikana viettäväni yhä enemmän aikaa keittiössä.Yllätyksekseni,jopa nautin siitä mitä suuremmissa määrin!Ensin aloittelin ihan varovasti.Etsin uusia ruokalajeja,mutten yllättänyt ketään:karjalanpaistia,erilaisia makaronilaatikoita,pastoja,lasagnea,keittoja,pihvejä,paisteja..kyllä te tiiätte.Perusruokaa

Sitten elämääni tupsahti Hanna ja Alexander Gullichsenin Safkaa-maanantaista sunnuntaihin.Ja siitä se sitten lähti.Ensimmäisen kuukauden aikana ehdin testaamaan kirjasta jotakuinkin parikymmentä reseptiä. Nyt sieltä on testattu varmaan jo suurin osa. Myöhemmin piti testata vanhempikin safkaa kirja ja nyt sieltäkin on kokeiltu kasakaupalla uusia reseptejä. Vakioresepteiksi ovat muodostuneet mm.seuraavanlaiset ruuat:

  • ARKI:Alexanderin makaronilaatikko,Stroganoff,Nakkikastike,Pinaattikeitto,Possukastike,tuoretomaattipasta,avokadopasta ja pannupihvi..ihan vain näin muutamia mainitakseni 😉
  • ISOLLE PORUKALLE/SPESSUHETKIIN: Karitsaloota, Ratatouille, Hunaja-limettipunajuuret, Seesampaneroidut kanavartaat ja Chili Con Carne
  • KAHDENKESKISIIN HETKIIN: Ankanrintaa punaviinissä ja rosmariiniperunoita, suklaamousse
  • HERKKUHETKIIN: Eestiläinen sitruunapiirakka(ah mikä maailman täydellisin asia) ja pannacotta

Nyt haaveilen simpukoista ja muista merenelävistä ja erilaisista ankkaresepteistä..riistaakin olisi kiva kokeilla muutenkin kuin porokäristyksenä.

En tiedä mitä on tapahtunut,mutta nykyään rentoudun keittiössä. Kuuntelen musiikkia ja laulaa loilotan kokatessani. Varsinkin viikonloppuisin on ihana tehdä hyvää ruokaa ja upottaa kädet taikinaan. Kummasti unohtuu raskaampikin viikko. Keittiöstä tulvii ihania tuoksuja,pöydän saa kattaa kauniiksi,liinan vaihtaa ja kynttilät sytyttää. Pöydän ympärille ne rakkaimmat. Ihan parasta.

Ennen jännitin vieraita ruokia ja aineksia.Pelotti kokeilla kalliita lihoja,koska pelkäsi pilaavansa hyvän aineksen.Nyt on oppinut rohkeammaksi.Etsin ja löydän mielenkiintoisia reseptejä ja testaan rohkeasti.Läheskään aina ne eivät ole muun perheen mieleen,mutta harvemmin sitä nykyään mitään oikeasti pilaa.Olemme koko perhe oppineet avoimemmiksi ruuan suhteen ja musta on huikeaa huomata,että lapsetkin ovat alkaneet arvostaa ruokaa ihan eri tavalla.Tammikuussa olimme järkyttävässä influenssassa. Minä pahiten ja mies työmatkalla kaukana.Ostin kaupan pakastealtaista pakastepizzaa ja ajattelin,että jos nyt tämän kerran kun en vaan jaksanut vääntää ruokaa neljänkympin kuumeessa. Mutta kas,mitäs tapahtuikaan!Lapset ei suostuneet syömään!Valittivat,että pizza maistuu pahalle ja äiti tekee parempaa. Teimme sitten lämpimiä tonnikalaleipiä .Mä olin kyllä pikkuisen tyytyväinen…ehkä ne keittiössä vietetyt tunnit kannattavat.

Olen yrittänyt ottaa lapsiakin mukaan ruuanlaittoon,että oppisivat arvostamaan hyvää ruokaa pienestä lähtien ja tekemään sitä itsekin myöhemmin. Pikkuisin tykkää olla keittiössä apukokkina ja maistaa kaikkea.Esikoinen taas on aina aktiivinen apuleipuri ja innokas kauhan nuoleskelija.Olen onnellinen siitä,että olen saanut perheen oppimaan siihen,että arkisin kokoonnumme yhdessä päivälliselle nauttimaan hyvästä ruuasta ja kertomaan päivästämme ja viikonloppuisin syödään ja kokkaillaan vähän erityisempiä ruokia. 

Joululahjaksi sain mieheltä Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää joulua-kirjan ja voinette arvata mitä olen tehnyt sen jälkeen..Kyllä,kokannut entistäkin suuremmalla innolla,jopa leiponut!Kirjasta tuli heti paikalla kokeiltua muun muassa glögipossua,jouluista karjalanpaistia ja piparibrownieita.

Viime aikoina lasten suusta on kuulunut vinkunaa..”äiti me haluttais jotain uusia ruokia”vinkui eskarilainen pari päivää sitten lautasellinen lihakeittoa nenänsä edessä. No,mähän tartuin toimeen. Olin katsellut instagramista jo pitkään Satu Koiviston tiliä ja herkullisia ohjeita..Satuhan on kirjoittanut myös kokkikirjan nimeltä Gastronaatti. Esikoisen vinkistä viisastuneena näpyttelin tilauksen koneelta ja kling,eilen saapui meillekin gastronaatti. Nyt mä teen tässä ensi viikon ruokalistaa ja pitäisi olla taas pojalle uusiakin ruokia lautasella ensi viikoksi..kokeiluun menee ainakin perunapizza ja parsakaaligratiini.

Apua,mitä mulle on tapahtunut?

Musta on tullut intoileva kotikokki!!

DSC_5686.JPG

DSC_5691.JPG

 

Kommentit (3)
  1. No nam, tässähän tuli ihan nälkä! Mä oon jo jonkin aikaa tehnyt samoja ruokia, ehkä pitää ottaa Safkaa -kirjat taas esiin ja hankkia vähän inspistä. Niistä olen jo huomannut sen, että ne ohjeet on hyvin simppeleitä eikä mitään hirmu hifistelyä.

    1. Jep sitähän ne on. Mut silti niistä löytyy sellaisia juttuja mitä ei oo itse aina tajunnut kokeilla.Mä usein myös muuntelen reseptejä oman mielen mukaan ja hyviä niistä tulee niinkin..:)

      1. Se simppeliys on siis nimenomaan hyvä juttu, ei mulla riitä yhtään kärsivällisyys siihen et metsästän jotain ainesosia ympäri kyliä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *