Kesän viimeinen reissu

Mulla on luonnoksissa hillitön kasa kuvia ja jutun aiheita.Harmi vain,että tätä aikaa tuntuu olevan kovin rajallisesti!Tällä kertaa kuitenkin kerron kesän viimeisestä reissusta(siis kuinka surullisen ja lopullisen kuuloista oikeasti..kesän viimeinen reissu!).Mutta sitä se oli,ei auta vinkua.

DSC_2325.JPG

Lähdimme harvinaisella kokoonpanolla reissuun pari viikkoa sitten.Suuntasimme kohti Kalajokea äitini,kahden veljeni sekä tätini(ja hyvän ystäväni)kanssa. Mies ja lapset jäivät kotiin,ja isäni joutui epäonnekseen sairaalakeikalle. Suuntasimme setäni 50-vuotisjuhlille. Ensimmäisen yön vietimme vanhalla mökillä, jossa armas äitinikin on viettänyt nuorena monia railakkaita hetkiä. Itse olin kyseisellä mökillä käynyt viimeksi sinä kesänä ,kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa.Aikaa edellisestä vierailusta oli siis kulunut jo jotakuinkin kahdeksan vuotta. Voi että niitä aikoja.Me nuoret ja hölmön rakastuneet,ajelimme kevarilla pitkin Suomea ja nautimme toistemme seurasta..<3Mikään ei mökillä ollut muuttunut.Mökki näytti samalta kuin ennenkin,järvi oli tyyni ja auringonlasku upea.Ympärillä syvä hiljaisuus ja tasainen metsän humina. Niin,ja äänekäs nauraa rätkättävä matkaseurueemme tietenkin myös. Hah,sinne meni mun luontofiilistelyt 😉DSC_2330.JPG

Oli oikeasti ihana viettää aikaa lapsuudenperheen kanssa.Sen kyllä huomasi,että isä puuttui,mutta oli meillä aika hauskaa näinkin.Tehtiin ruokaa,saunottiin,uitiin(kuutamouinti ja pilvetön taivas täynnä tähtiä,voiko olla parempaa)..juteltiin.Ja naurettiin!Paljon ja äänekkäästi. Niin terapeuttista,nauraa niin että mahaan sattui.Oli ihana kun kerrankin ehti viettää aikaa pikkuveljien kanssa ja jutella. En mä kyllä tiedä mitä pikkuveljiä ne enää on,aikuisia miehiä.Ja ihania sellaisia.Kyllä mä enimmäkseen oon ihan ylpeä siitä,että olen näiden kahden korston isosisko.Niistä on kasvanut hienoja miehiä.DSC_2336.JPG

Meidän perhe on aina ollut tiivis paketti.Jos yhdellä menee huonosti,heijastuu se muihinkin.Mutta vastaavasti jos jollain menee oikein onnellisesti,tuntuu se ilo kertaantuvan tässä perheessä.Joskus läheisyys on hieman ahdistanutkin,ehkä silloin kun perusti omaa perhettä.Etsi omaa polkua,kasvoi äidiksi ja vaimoksi. Nyt olen vain onnellinen tästä lapsuudenperheestä ja siitä ,että olemme näin läheisiä toistemme kanssa. Meillä on ollut vaikeita ja mustiakin aikoja,mutta myös uskomattoman onnellisia ja iloisia hetkiä.Tässä perheessä olen ollut aina rakastettu jäsen.Kotona on saanut iloita ja raivota,Näyttää pahaa mieltä ja huonoa fiilistä,tehdä omia ratkaisuja ja silti on aina tiennyt,että mua rakastetaan ja mut kyllä hyväksytään tällaisena. Ehkä joskus vähän kakistellen,mutta kuitenkin.Olen kelvannut minuna.Omana itsenäni.DSC_2340.JPG

DSC_2343.JPG

DSC_2346.JPG

DSC_2355.JPG

Täällä olen saanut kasvaa aikuiseksi,näiden ihmisten keskellä. Vieläkin,aikuisena,tiedän,että kodin ovet ovat aina avoinna.Niin ilon kuin surunkin hetkinä. Paikalla on aina joku kuunteleva korva ja tukeva olkapää,silloin kun minä ja perheeni sitä tarvitsemme. Lapseni saavat nauttia isovanhempien ja setien huomiosta ja rakkaudesta. Me saamme välillä kaivattua kahdenkeskistä aikaa kun lapset ovat nauttimassa mammalassa.Vanhempani saavat nauttia uudenlaisesta ”lapsiarjesta”isovanhempina.Välillä he saavat myös nauraa partaansa meidän perheen toilailuja seuratessaan ja miettiä,että kylläpä lapsenlapset ovatkin suloinen kosto.Ei oo kuulkaa yks eikä kaks kertaa ,kun olen inissyt jotain väsyneenä/kiukkuisena kun lapset ovat taas jotain keksineet ja sitten huomaan että äiti ja isä pidättelevät hymyään ja ilmeestä näkee niin selvästi lauseen”niin teit sinäkin pienenä..” 😉 DSC_2363.JPG

DSC_2367.JPG

DSC_2397.JPG

DSC_2428.JPG

Aamulla puimme juhlatamineet päälle ja suuntasimme kohti Kalajokea jossa odotti ihanan äänekäs ja rakas suku juhlamielellä.Toki sitä ennen piti räpsiä pari kuvaa laiturilla..DSC_2429.JPG

DSC_2430.JPG

DSC_2459.JPG

DSC_2467.JPG

Juhlat olivat rennot ja iloiset.Oli ihanaa nähdä sukulaisia,vaihtaa kuulumisia ja nauraa rätkättää.Jos kalajoella sattui olemaan muitakin,niin voin kyllä vannoa ,että meidän mökistä kuului kyllä kovin naurunrämäkkä.Tää on ihan hullua sukua,aina nauretaan niin että kyyneleet valuu ja mahaan sattuu.Käy kuulkaas melkein vatsalihastreenistä.DSC_2562.JPG

Juhlien jälkeen paras hetki on se,kun saa potkaista korkkarit pois jalasta ja ottaa rennosti.Tällä kertaa meitä kutsui meri.Ihana,kirkas ja lämmin meri.DSC_2572.JPG

DSC_2575.JPG

DSC_2597.JPG

Juhlalook vaihtunut rennompaan,korkkarit kädessä ja farkkupaita päällä.Ei kuulunut alkuperäiseen asuun kyllä.DSC_2608-001.JPG

DSC_2609-001.JPG

DSC_2646.JPG

DSC_2660.JPG

DSC_2666.JPG

Ihana viikonloppu.Seuraavaa tällaista reissua odotellessa..ensi kerralla on kyllä saatava se isäkin mukaan <3

Kommentit (3)
  1. Pisteen, pilkun, sulkumerkin yms merkkien jälkeen kuuluu olla pilkku! Tekee tekstistä huomattavasti helppolukuisempaa ja selkeyttää yleisilmettä.

    1. Tarkoitat varmaan välilyöntiä?

    2. Pahoitteluni epämukavasta lukukokemuksesta. Viilaan kuitenkin sen verran pilkkua,että ethän vain tarkoittanut välilyöntiä? Jos kyse oli välilyönnistä, niin yritän muistaa vinkkisi jatkossa. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *