Kotona

 

image.jpeg

Nyt ei voi muuta sanoa kuin,että morjens,mitkä pari viikkoa tässä on takana. Takki lievästi sanottuna tyhjänä just nyt.

Muutto on nyt siis ohi ja jalkojen alla narisevat oman puutalokodin lautalattiat. Joskus kylmät,joskus lämpimät.

Muutto oli kamala,mutta niinhän se on aina. Harvemman oon kuullut kertovan muuton jälkeen,että voi että miten kivaa oli! Mieltä kuitenkin lämmitti se,ettei yksin tarvinut raataa vaan auttamassa oli monta ihanaa ihmistä. Eipä tästä yksin olisikaan selvinnyt. Olihan se huikea tunne ensimmäisen kerran avata ovi meidän kotiin. Ihan omaan! Aivan hullua. Olin ajatellut tämän hetken tulevan vasta monen vuoden päästä. Mutta  se tulikin jo nyt ja mikäs sen ihanampaa.

Purkamisesta olen yleensä tykännyt,mutta nyt kyllä meinasi välillä lähteä järki vanhan talon mutkien ja outojen kolojen kanssa. Välillä tuntui,että joutuu juoksemaan jokaisessa kolmesta kerroksesta saadakseen yhden boxin tyhjäksi ja vaatesäilytyksen keksiminen oli vähintäänkin mielenkiintoista. Se vaati reissun niin Ikeaan,K-rautaan kuin Bauhausiinkin,mutta nyt on vaatteet pois laatikoista ja jotenkin järkevästi käytettävissä!

Olin ”fiksusti”suunnitellut itselleni muuttoviikonlopun jälkeen yövuoroviikon,että voisin olla aamuisin viemässä lapsia uusiin kouluihin ja iltapäivällä hakemassa. Fiksua se olikin ehkä lasten kanssa,mutta voi luoja miten kuolemanväsynyt mä olin koko viikon. Aamulla skidit kouluun,pari tuntia unta,pari tuntia raivopurkamista,ruuanlaitto,lisää purkamista ja yöksi töihin. Ja seuraavana päivänä sama uudelleen!

image.jpeg

Miehen työpaikalla oli pikkujoulutkin sopivasti keskellä yövuoroviikkoa ja armotonta väsymystä. Oltiin jo päätetty,ettei jakseta ajella juhlimaan,mutta kas kummaa,kuitenkin löysimme itsemme juhlimasta ja syömästä hyvin. Ja olihan se toisaalta aika kivaa. Pieni irtiotto hurlumhei-viikon keskelle. Ja siitä sitten yöksi töihin!

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

No,yövuoroputken päätyttyä hurrasin,että jiihaa,me selvittiin tästä viikossa hengissä! Lapset tykkäsivät uusista paikoistaan ja saivat jo uusia kavereita ja kotikin alkoi näyttää kodilta. Olimme päättäneet pitää tuparit heti lauantaina viikko muutosta(koska lähestyvä joulu nieli muut viikonloput ja tuntui tyhmältä pitää tupareita ensi vuonna)ja hiki hatussa sitten huhkimme koko perjantai-illan. Siivosimme,purimme viimeisiä laatikoita,leivoimme,kävimme kaupassa..

Kahdelta yöllä nukkumaan mennessäni muistin yht äkkiä,ettei koira ole käynyt ulkona sitten iltapäivän. Ei muuta kuin pihavalot päälle ja hipsin villasukissa kohti ulko-ovea ja terassia koira kintereilläni. No,seuraavaksi olinkin ulkoportaissa polvillani. Liukastuin ja sain oikean olkapääni sijoiltaan. Voitte kuvitella sen kivun.. Kiljuin miestä paikalle ja rusautin olkapään paikoilleen. Eipä siinä,en yöllä jaksanut mihinkään lääkäriin konkoilla vaan kiskaisin buranan naamaan ja aattelin,että murehditaan asiaa sitten aamulla.

Aamulla menin herättyäni yksityiselle(luojalle kiitos vakuutuksista)ja röntgenkuvien jälkeen sain tiedon että paikallaan on eikä luisia irtokappaleita näy. Ei muuta kuin kantositeeseen ja buranaa nassuun ja viikon päästä kontrolli.image.jpeg

Oli kuulkaa juhlafiilis sen jälkeen(tai sitten ei). Mutta tuparit oli siitä huolimatta ihanat. Saimme kasaan valtavan määrän perhettä,sukua ja ystäviä. Tuntui että talo heräsi henkiin heidän mukanaan ja tuntui hetki hetkeltä enemmän meidän kodiltamme. Nauru raikasi,kynttilät paloivat ja saimme ihania ja ajatuksella mietittyjä tuparilahjoja kaikilta. Rakas äitini heilui hiki hatussa keittiössä,itse kun en pelkällä vasemmalla kädellä ja kovilla kivuilla kummoisestikaan pystynyt auttamaan. Onneksi oli äiti,ilman häntä ei näistä tupareista olisi tullut mitään.image.jpeg

Tää viikko puolestaan on ollut viime viikkoa levollisempi. Mä oon ollut kotona ja kiukutellut kun en saa itselleni esim.juustoa leikattua,sukkia jalkaan,rintsikoita päälle,tukkaa kiinni yms. mutta muuten on ollu kivaa. Mies on ollut koulussa ja töissä ja lapset koulussa. Ai niin,onhan tässä ollut myös yksi itsenäisyyspäivä,jonka mä vietin kipujen vuoksi sohvannurkassa ja mies ja lapset taas kokkaili ja lämmitteli saunaa.Kävin torstaina ortopedillä ja sain viikon lisää sairaslomaa ja komennuksen magnettikuviin,saas nähdä mitä niistä selviää..

image.jpeg

Ihanaa kun tää alkaa tuntua kodilta. Aluksi kun tuntui,että ollaan jollain muulla kylässä! Onhan tässä ollut vähän kompastelua mm.lämmitysjärjestelmän kanssa ja välillä on paleltu,toisinaan taas hikoiltu. Yksi yö +15 asteessa täristessäni tilasin sormet tutisten kaikille flanellipyjamat. Nyt niillä on nukuttu pari yötä ja kummasti lämmittävät 😀 No joo,ehkä me myös pikkuhiljaa aletaan tulla tutuiksi tuon tuhannen lämmitysjärjestelmän kanssa. Ei tuu enää lämpö rasiasta vaan,ei.. Meillä on tuollainen ikivanha  puulla ja sähköllä lämpiävä pannu tuolla kellarissa ja lattioiden alla vesikiertoinen lämmitysjärjestelemä. Hieman vaatii opettelua tällaiselle kerrostaloasujalle. Samoin se,ettei aamuisin mennä suihkuun kun ei oo kuin jääkylmää vettä 😉 Mutta asennekysymyksiähän nää vaan oon. Opettelua ja mahdollisesti vähän järjestelmän päivitystä. Katsellaan nyt rauhassa. Takka tänne ainakin on saatava lämpöä  tuomaan! 

image.jpeg

image.jpeg

Mutta sellaista tänne kuuluu. Hengissä ollaan! Mies just tuolla lämmittelee meidän ihanaa pihasaunaa.. Huippua mennä siivouspäivän jälkeen saunomaan! Itsehän tosin lähinnä olen täällä komennellut yksikätisenä,mutta kyllä ne saunan pehmeät löylyt mullekin kelpaa.. 

Kommentit (1)
  1. Ihanaa, onnea uuteen kotiin! Ja tsemppiä paranemiseen!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *