Onnellinen hetki

Huhheijaa,aamu alkoi tänään reippaasti.Heräsin klo.8.20 ja rupesin pakkaamaan kamppeita.Suuntana Vetosali ja Natan järkkäämät lukijatreenit Vedossa.Jännitti mennessä,mutta jännitys katosi tehdessä.Täytyy sanoa,että kolmen tunnin hikoilun jälkeen todella tuntui siltä että oli tehnyt jotain!Koska tahansa voisin juosta puolimaratonin,mutta tämänpäiväistä settiä en vetäisi kyllä heti huomenna uudestaan vaikka maksettaisi.Aluksi oli voima-harjoittelua jota seurasi kestävyysosio.Se oli aivan hirveetä..jossain vaiheessa jo liki toivoi kuolemaa,tuntui ettei kierrokset lopu koskaan.Sen jälkeen vielä ”kevyt”kahvakuulabootcamp jonka jälkeen viimein päästiin hot joogaan.Se tuntui suorastaan kevyeltä alun jälkeen 😉

Hotjoogassa onnistuin viimein rentoutumaan ja rauhoittamaan ajatukseni.Yhdessä asennossa ollessani aloin yhtäkkiä katsomaan käsivarsieni lihaksia ja oikein hätkähdin vartaloani.Minunko tämä vartalo on?Läpi sävähti oikein lämmin onnentunne,yhtäkkiä tunsin itseni jostain syystä todella vahvaksi ja kauniiksi(kuulostaa kuin olisin hurahtanut,mutta lukekaa silti loppuun ;)).Ja siitä kun olen tuntenut itseni vahvaksi ja kauniiksi,on kuulkaas aikaa.Viimeiset vuodet olen sättinyt ja haukkunut itseäni pääni sisällä.Haukkunut laiskaksi ja läskiksi.Musertuisin täysin,jos joku muu räksyttäisi minulle samalla tavalla joka päivä.Miksi sitä on itselleen niin julma?Kun huhtikuussa aloittelin tosissani paluuta urheiluun ei tavoitteenani ollut kuusi leukaa tai puolimaraton alle kahden tunnin.Tavoitteeni oli yksinkertaisesti se,että halusin taas viihtyä omissa nahoissani.Olen tässä kesän aikana huomannut vähentäneeni päänsisäistä räksytystäni ja huomannut hetkittäin pitäväni vartalostani.Mutta tänään se oikein iskostui läpi selkäytimen.En ole enää laiska ja lihava Jenna,joka vain haukkuu itseään päänsä sisällä,tekemättä asialle mitään.Olen kehittynyt oikeasti todella paljon puolen vuoden aikana.Mulla on hurjan paljon vahvempi ja jaksavampi fiilis nyt.Ihan kaikissa asioissa,arjessakin.

Olen ollut aiemmin todella urheilullinen ja purkanut aina fiiliksiäni endorfiinien parissa.En ymmärrä miten sallin itseni lopettaa liikunnan kuin seinään raskaaksi tullessani!Mutta nyt mä oon palannut..ja löydän vanhaa itseäni kerta kerralta enemmän.

Mulla on kuulkaa tosi hyvä olo.

Onnellinen.

Kommentit (2)
  1. Kiitos,mullakin tuli aika hyvä mieli <3

  2. Ihana kirjoitus! Tuli tosi hyvä mieli lukiessa 🙂 Sä oot ton tunteen ansainnu!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *