Ajatuksia iltalenkiltä

19 viikkoa koiranomistajuutta takana. Hirvittävä kasa kakkapusseja,karvatuppoja,talouspaperirullia ja yleispuhdistusainepulloja. Iloisia kotiintuloja koiran odottaessa oven takana, kynsien rapinaa lattialla, kylmän kirsun kosketuksia kädellä..onnellisia hetkiä, kun katsot lapsiasi koiran kanssa. Vanhempi lapsista supattelee koiralle kädet koiran kaulan ympärillä, nuorempi nojaa nukkuvan koiran kylkeen akuankkaa lukien. Uusia kokemuksia, haikeansuloisia muistoja vanhasta koirasta. 

Onnellisuutta hyvästä valinnasta.

Mies on lasten kanssa Tampereella tämän viikonlopun,että saan hoitaa rauhassa opinnäytetyön viimeistelyä ja lukea viimeiseen tenttiin. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla,koira kulkee varjona perässä. Äsken kävin iltalenkillä ja muistin,mistä minun on nämä kaikki koiralliset viikot ollut tarkoitus kirjoittaa.

Minun on pitänyt kertoa teille ihmisistä. Tätä osuutta koiranomistajuudessa en olekaan tajunnut ikävöidä näiden kolmen koirattoman vuoden aikana.

Iltalenkki kesti 1,5 tuntia. Sinä aikana juttelin kolmen eri ihmisen kanssa,pitkään ja hartaasti koirat jaloissa pyörien. Kuulin sydäntäriipaisevan tarinan vanhan koiran viimeisistä viikoista, hauskoja kertomuksia koirapuiston sattumuksista ja nauroin nuoren miehen kanssa pentujemme sähellykselle.

Olen näiden viikkojen aikana kohdannut niin monia ihmisiä. Niin erilaisia,silti meillä kaikilla on yhteinen rakkaudenkohde. Koira. Olen kohdannut nuoriapareja ensimmäisen koiransa kanssa, vanhoja pappoja viimeisiä vuosiaan viettävien koirien kanssa,virkeitä tätejä sylikoiriensa kanssa.Kokonaisia perheisiä yhteisellä sunnuntailenkillä, sinkun juoksulenkillä colliensa kanssa..lista on loputon,

Ihmisestä riippumatta,aina on muutama lause vaihdettu. Koirien nimet kerrottu, koirat tervehtineet toisiaan. Kasakaupalla vinkkejä hyvistä koirapuistoista,koiraystävällisistä uimarannasta,seudun parhaasta eläinlääkäristä..Yllättäviä kertomuksia,henkilökohtaisia tunnustuksiakin hyvänpäivän kuulumisten keskellä. 

DSC_6734.JPG

Kummasti sitä on taas solahtanut tähän koiranomistajan rooliin. Tottunut päivää rytmittäviin lenkkeihin,oppinut moikkaamaan kaikkia näitä samoja reittejä kulkevia koiraihmisiä..

Vitsit,tää on vaan jotenkin niin siistiä. 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

Kevätpörriäinen

DSC_6754.JPG

Aurinko vaikuttaa ilmeisen haitallisesti koiranpentuihin. Nuuti on nimittäin loikkinut ihan pitkin seiniä nämä pari aurinkoista päivää. Tuntuu,ettei tuon onnettoman energia hiivu yhtään!Koko ajan jaloissa,syö kaiken(kengät,tuolit,paperirullat,mainoslehdet..) ja vaatii koko ajan huomiota..koko ajan pitäisi leikkiä ja riehua.Perjantaina varasin lenkille aikaa kolme tuntia ja ajattelin,että jospa Nuuti tämän aikana saisi vähän energiaa vähemmälle.Selvästi tunnin lenkit ovat liian lyhyitä tällaiselle kevätpörriäiselle.DSC_6708.JPG

Suunnaksi otin Munkkiniemen uimarannan. Alkumatkan pentu veti,loikki,kiskoi ja söi kaiken eteensä osuvan. Rantaan päästyämme koira sai hillittömän hepulin.Loikki jäiden päällä onnesta soikeana,heitteli itselleen keppejä ja pyöri hiekassa. Minä naureskelin ja nautin auringosta.Riehukoon.Itselläkin teki mieli heitellä kärrynpyöriä pelkästä riemusta. Yhden teinkin.DSC_6711.JPG

DSC_6712.JPG

DSC_6718.JPG

DSC_6722.JPG

DSC_6723.JPG

DSC_6726.JPG

DSC_6729.JPG

DSC_6731.JPG

DSC_6741.JPG

DSC_6744.JPG

DSC_6746.JPG

Riekkumisen jälkeen otimme suunnan mutkan kautta kohti kotia.Matkan varrelle osui vielä koirapuistokin joten päästin pennun riehumaan loputkin energiat pois.Hetken se jaksoi kahdeksikkoa juosta kunnes hölkötteli takaisin jalkoihini. Koira remmiin ja kohti kotia.Kaksi kilometriä ennen kotia alkoi pennulla askel painamaan.Kieli ulkona löntysteli ja mulkoili minua syyttävästi”ai oikeastiko pitää vielä jaksaa kävellä?”.500 metriä ennen kotipihaa jo piti vähän maanitella naksujen kanssa.DSC_6747.JPG

Kotiin tultua koira säntäsi vesikupille ja sieltä suihkuun.Kummasti oli kullanvärinen turkki muuttunut mudasta ruskeaksi ja hiekasta karkeaksi. Pesun jälkeen pentu hiippaili eteiseen ja simahti.Illan meillä olikin hyvin rauhallinen koira 😉 Mutta sanoisin kyllä,että aika onnellinenkin. Ja olin sitä minäkin.Ihanaahan tuollainen on.

Kymmenen kilometriä ja 2,5 tuntia se näköjään vaatii,tuon ikäisen koiranpennun energian väsytys nimittäin 😉

Hyvinvointi Mieli