Romantillista

1278931_10201740664453763_61490146_o.jpg

Käytiin sunnuntaina ilta-ajelulla.Haettiin lentokentältä Fappuccinot,koska oli kamala kahvihimotus.Samalla olisi tehnyt mieli mennä lähtöselvityksen kautta koneeseen ja lentää moikkaamaan rakasta kaukana asuvaa ystävää..voih,tullappa jostain lottovoitto.Ihanaa jäistä juomaa ryystäen ajeltiin tutulle kalliolle katsomaan lentokoneita.Tuttu paikka.Juuri tässä minua on joskus kosittu..siitä on aikaa jo yli kuusi vuotta.Toisaalta niin lyhyt aika,mutta siltikin aivan hirmuisen pitkä aika.

Mä muistan sen hetken niin kristallinkirkkaasti.Meillä oli prätkästä rengas puhki eikä mies ollut vielä saanut autokorttia..lähdimme ilta-ajelulle mopolla katsomaan lentokoneita.Oli juhannusaatto.Tiesin että miehellä oli sormukset mukana.Olimme ostaneet ne jo monta kuukautta sitten.Siellä ne olivat odottaneet kaapissa oikeaa hetkeä.Mies oli soittanut isälleni ja pyytänyt vanhanaikaisesti kättäni.Istuimme kylmällä kalliolla viileässä suomen kesän yössä ja odottelimme koneita..lopulta yksi kone lensi pitkän odottelun jälkeen ylitsemme ja silloin lopulta mies kosi.Polvillaan,horsma kädessä.Rentun ruusu,ja silti vastasin myöntävästi silmät onnen kyynelissä.Halailimme ja kuvasimme kännyköillä sormuksiamme,lähettelimme viestejä tärkeimmille ihmisillemme.Suupielet korvissa ajoimme Ruskeasuon Shellille ja joimme puoliksi ison laten ja söimme pätkiksen.

Kosinta ei ollut ihan sitä mitä olin joskus haaveillut.Mutta silti täydellinen juuri noin.

Palasimme eilen tuohon hetkeen.Vähän itketti,onnesta.Kaikki on nytkin kamalan hyvin.Se ei ollut pelkkää nuoruuden hulluutta silloin,se kosinta.Se oli totta.Tässä me nyt olemme,emmekä vaihtaisi päivääkään.Olemme hioutuneet niin tiiviiksi kaksikoksi etten olisi uskonut sen olevan omalla kohdallani edes mahdollista.Moni ehkä epäili nuoruuttamme,voimmeko me tietää,kestääkö tämä?Mekin epäilimme joskus,hetkittäin.Silmänräpäyksen verran.Silti tiesimme,että tämä on tässä.Vierelläni on juuri oikea ihminen.Ei voisi olla kukaan muu.

Olen tänäänkin aivan samaa mieltä.Ei rinnallani voisi seistä kukaan muu kuin sinä,rakkaani.

 

Suhteet Rakkaus

Terapiaa

Millä te rentoudutte?Hillitsette ja järjestelette pään sisäistä kaaosta?Jotkut tarttuvat pulloon,joku neuloo.Joku syö suklaata ja joku puhuu kahvikupin ääressä huoliaan.Mä juoksen.

Kun oikein väsyttää ja on huono päivä,ei ole mitään parempaa ”terapiamuotoa”kuin lenkki.Silloin en halua edes musiikkia kuulokkeisiin.Haluan vain pistää jalkaa toisen eteen,pää tyhjänä ja tuntea kuinka jokainen askel sorapolulla vie ahdistusta ja stressiä pienemmäksi.Haluan ajatella vain seuraavaa askelta ja hengittää syvään.Tuntea rasituksen lihaksissa ja hien ihollani.Haluan kiivetä kukkulalle ja hengittää syvään.

Hyvän ”pääntyhjennyslenkin”jälkeen on aina kevyempi hengittää ja jaksaa taas omaa arkeaan.

Mulla on pari sellaista lenkkiä,jotka yritän juosta aina,on tilanne mikä hyvänsä.Haluan juosta perjantaisin,koska se nollaa mukavasti menneen viikon huolet ja murheet.Tänäkin perjantaina nostatin sykettä porrastreenissä Malminkartanonhuipulla ja hölkkäsin töistä kotiin..kahdeksan kilometriä aikaa olla itsensä kanssa.Ladata akkuja,tyhjentää päätä.Perjantailenkin jälkeen on aina yhtä helpottavaa aloittaa viikonloppu.Jotenkin levänneenä,vaikka takana onkin työntäyteinen viikko.

1374280_10201728048138363_1233040609_n.jpg

Toinen lenkki mikä on jäänyt kesän heimoiluilta on sunnuntain pitkä.Musta on ihanaa juosta sunnuntaisin pitkä,vähintään puolentoista tunnin lenkki.Rento,tasavauhtinen veto.Jättää kivan pehmeän olon ja hyvän fiiliksen,millä painetaan ankea maanantai maanrakoon.

Tänään kävin harvinaisen lenkin,lauantaina.Yleensä lepäilen tän päivän hyvällä fiiliksellä ja nautin karkkipäivästä,mutta mulla oli tänään varsin hyvä syy lähteä lenkille..

1268944_10201734420457667_672900201_o.jpg

Hahaa!Mä sain sykemittarin!Kyllä kannattaa vanheta kun saa näin ihanan lahjan <3 Suuret kiitokset vielä kerran.

Mua oikeesti naurattaa aika paljon se,että oon aivan riemusta soikiona jonkun sykemittarin takia.Mä en ikinä aiemmin oo kokenut tarvitsevani moista,mutta kesän aikana tää outo toive vaan vahveni..ja nyt mullakin on tällainen!Pitihän sitä sitten heti lauantaina päästä testaamaan.Ja onhan tää näppärä!Helppo käyttää ja tosi siistiä,kun pystyy vaan ranteesta seurailemaan sykettä,matkaa ja nopeutta.Ennen kattelin noita hankalasti kännykästä kesken lenkin..ja sykkeen kanssa mentiin tuntemusten mukaan.Ja oon muuten painanu koko kesän liian lujaa..peruskuntolenkit on menny aika kovilla sykkeillä.Mutta joo..tällä kunnolla ja tällä lisävälineellä lähdetään taas eteenpäin,kohti ensi kesän puolikasta.Kummasti taas motivaatio nousi,kun on selkeä tavoite ja syy juosta.Vähän kyllä jännittää jo nyt..en koskaan oo edes toivonut,että jaksaisin juosta noin pitkää matkaa enkä ole vielä koskaan noin pitkään juossut.Kesän pisin lenkki oli muistaakseni 16km. Mutta tästä se lähtee.Päästä se taitaa eniten olla kiinni.Kun uskoo itseensä tarpeeksi,niin kyllä se siitä.

Ah,juoksujuoksujuoksu <3 Mitä sä oot mulle tehnyt?

Hyvinvointi Liikunta Mieli